Kömpelö ratkaisu

Kampusratkaisuja pohtiessa tuli mieleeni viiden vuoden takaa Itävallan ajoilta kollega Michael Thompson ja hänen luomansa käsite kömpelö ratkaisu ("clumsy solution"). Kyseessä on ihan vakavasti otettava antropologinen termi päätökselle, joka ei noudata perinteisen päätöksenteon hierarkiaa. Päätöksenteko on erityisen vaikeaa tapauksissa, joissa on monia erilaisista kultuurisista lähtökohdista peräisin olevia vahvoja intressejä. Tällaisissa tilanteissa ylhäältä johdettu hierarkinen päätös, vaikka se aluksi itsestään selvästi tuntuukin parhaalta, ei muista kultuurisista näkökulmista olekaan hyväksyttävä. Konfliktin ratkaisu edellyttää alunpitäen näkymättömien vaihtoehtojen esilletuomista. Kömpelöön ratkaisuun johtavassa prosessissa eri suunnista tulevia ääniä kuullaan ja niihin reagoidaan. Saavutettua ratkaisua kutsutaan kömpelöksi juuri siitä syystä, että prosessi on monivaiheinen ja kömpelö. Ratkaisuna saavutettu tulos on usein monessakin mielessä optimaalinen.

Useat ympäristöhankkeet ovat esimerkkejä kömpelöistä ratkaisuista. Ympäristölupaprosesssissa eri intressitahojen esittämät muistutukset ja valitukset pakottavat etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja. Voisi sanoa, että osallistava ympäristölupakäytäntö on hitaudestaan ja kömpelöstä luonteestaan huolimatta ollut Suomessa menestys.

SAMKin kampushankkeet käyvät erittäin hyvinä esimerkkeinä kömpelöistä ratkaisuista. Tulin Porin toimitilatyöryhmään mukaan sen sen loppumetreillä vuoden 2011 lopulla. Toimitilatyöryhmässä oli lokakuussa 2011 päädytty ehdottamaan SAMKin Porin toimintojen keskittämistä Tiedepuiston alueelle. Ratkaisu oli jo siinä määrin kypsynyt, että asiasta oli olemassa luonnos loppuraportiksi. Prosessissa ei ollut noussut esille muita näkökulmia, kuten yhteisen kampuksen merkittäviä etuja - sen taloudellisia ja toiminnallisia hyötyjä. Silloin riitti minun taholtani asioiden esille tuominen siihen, että haluttiin lisäselvityksiä yhteisen kampuksen muodostamisesta Puuvillan  alueelle. Toimitilatyöryhmälle annettiin selvityksille lisäaikaa ja talven kuluessa tuli mukaan myös Asema-aukion vaihtoehto. Nyt yhteinen kampus on kaikkien osapuolten ainoa tavoite, ainoastaan sijainnista on enää kysymys.

Näyttää siltä, että myös Raumalla ollaan menossa päätökseen kömpelön ratkaisun kautta. Rauman kampustyöryhmä on istunut koko vuoden 2012 ja pitänyt alusta pitäen tavoitteenaan Raumalla sijaitsevien koulutustoimintojen keskittämistä Myllymäen ja sataman väliselle alueelle. Perusratkaisu on ollut selvillä, mutta miten palapeli eri toimijoiden kesken toteutettaisiin on vaatinut eri näkökulmien yhteensovittamista. Vasta siinä vaiheessa kun kampustyöryhmä loppuraportti oli käytännössä valmis ymmärsin, että yksi näkökulma oli jäänyt huomiotta - SAMKin tekniikan ja merenkulun yhdessä pitäminen tuo merkittäviä toiminnallisia ja taloudellisia hyötyjä. Tämä taas merkitsee joko sitä, että merikoulun kiinteistöstä luovutaan ja keskitetään toiminnot Satamakadun alueelle - tai sitä että ko. toiminnot keskitetään merikoulun alueelle. Kumpikin vaihtoehto merkitsee muutoksia loppuraportin sisältämiin vaihtoehtoihin. Juuri nyt tutkimme erityisen tarkasti sitä vaihtoehtoa, että meriteknologian (ml. merenkulku) toiminnot keskitetään merikoulun mäelle.

Edellä esitetyt esimerkit osoittavat, että kömpelöt ratkaisut eivät ole valmiita ennen kuin ne ovat valmiita. Ja lisäaikaa kannattaa ottaa silloin kun se eri näkökulmista on perusteltua. Ei muuten.

Innovatiiviset kaupungit

Eilen julkistettiin virallisesti valtion alueellisia innovaatiokeskittymiä vahvistavat toimet, joihin kuuluvat suurimpia innovaatiokeskittymiä koskevat valtion ja kaupunkiseutujen neuvottelumenettelyt ja kasvusopimukset sekä innovatiiviset kaupungit (INKA) ohjelma. Näistä INKA-ohjelma on se, jossa on rahaa alueille. Kyse on raa'asta kilpailusta kaupunkiseutujen välillä. Kilpailussa haetaan innovaatiokeskittymiä ja rohkeita esityksiä kasvusta, uudistumisesta ja kansainvälistymisestä. Kasvusopimus- ja INKA-esitysten tulee vahvasti tukea toisiaan.

Sanomattakin on selvää, että kilpailussa menestyminen on ensiarvoisen tärkeää koko Satakunnalle ja sen myötä SAMKille ja sen omistajille. Koska vastuu kilpailuun osallistumisesta on annettu suurille yli 100 000 asukkaan kaupunkiseuduille, niin vetovastuu hakemusten valmistelusta on Satakunnassa Porin kaupungilla. SAMKin osallistuminen ohjelmiin on välttämättömyys ja luonnollisesti annamme Porin kaupungille kaiken mahdollisen tuen.

Kun harkitaan mitä ohjelmiin tulisi esittää, kannattaa paneutua paitsi itse ohjelman kuvaukseen myös tuoreisiin tulkintoihin yhteiskunnan, innovaatiotoiminnan ja elinkeinoelämän kehittymisestä. INKA-ohjelmassa odotetaan rohkeita esityksiä kasvusta, uudistumisesta ja kansainvälistymisestä. Ohjemaan ei kannata esittää OSKE-ohjelmassa olleita teollisuusteemoja, koska se ei olisi uudistumista. Sattumalta eilisessä T&T-lehden sivulla 9 oli kaksi pientä uutista, joista toisessa todettiin, että teollisuus elää palveluista ja toisessa uutisoitiin, että Pekka Ala-Pietilä on valittu vuoden tivi-vaikuttajaksi. Nämä uutiset ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa ja myös Satakuntaan.   

Ensimmäisen uutisen sanoma on se, että olisi korkea aika päästä eroon ajattelusta, että palvelut olisivat vähäarvoisempia kuin perinteinen teollisuus. Jo puolet teollisuuden työpaikoista on erilaisia palvelutehtäviä. Etlan eilen julkistaman kirjan ”Uutta arvoa palveluista” keskeiset havainnot ovat, että globaalissa työnjaossa kehittyneet maat, Suomi mukaan lukien, erikoistuvat palveluihin. Palvelut ovat kiinteä osa tavaroita ja päinvastoin. Johtopäätös on, että palvelut ovat merkittävä tuottavuuskasvun lähde (ei kiviriippa) ja että digitaalinen palveluyhteiskunta on Suomen (lue Satakunnan) suuri mahdollisuus.

Toisen uutisen sanoma on se, että Ala-Pietilä on tehnyt merkittävää työtä ict-klusteri 2015 työryhmän puheenjohtajana. Hänet valittiin tivi-vaikuttajaksi, vaikka työryhmän laatimat toimenpide-ehdotukset esitellään vasta 17.1.2013 ministereille. Minulla oli  marraskuun lopulla Hämeenlinnassa tilaisuus kuulla Ala-Pietilän esityksiä ja voin vahvistaa, että tivi-vaikuttajan valinta ei mennyt väärään osoitteeseen. Ala-Pietilän ryhmä tuo esille konkreettisia ehdotuksia kuinka muuttuvassa maailmassa pärjätään ja kuinka Suomi (lue Satakunta) voi nostaa osaamistaan kaikilla aloilla tuomalla digitaaliset palvelut perinteisiin toimintoihin.

Satakunta on teollisuusmaakunta. Vaatii rohkeutta ottaa palvelut tulevaisuuden kantavaksi voimaksi. Minusta näin kuitenkin kannattaisi tehdä. Palvelut olisivat se kohde, poikkileikkaava teema, johon innovaatiokeskittymä kohdentaisi voimansa - tavoitteena parantaa teollisuuden resurssitehokkuutta, tulevaisuuden energiaratkaisuja sekä elinolosuhteita, erityisesti vanhuuspalveluratkaisuja. Nämä kaikki ovat tulevaisuuden keskeisiä teemoja mutta ennen kaikkea Satakunnan keskeisiä osaamisalueita ja kilpailutekijöitä. 

Huolia kullakin

Kun ammattikorkeakouluilta viedään rahoituksesta 126 miljoonaa euroa, se aiheuttaa huolia paitsi ammattikorkeakouluille itselleen myös koko järjestelmän vaikutusalueelle. SAMKin reilun 8 miljoonan leikkaus huomataan voimakkaana myös SAMKin sidosryhmissä ja lähipiirissä. Moni haluaa vaikuttaa siihen miten leikkaus tehdään.

Tällä viikolla korkeakoulun ja tiedelaitosten johdon seminaarissa Hämeenlinnassa saimme kuulla mitkä ovat OKM:n huolet. Käydyissä sopimusneuvotteluissa suurin osa ammattikorkeakouluista ilmoitti hakevansa uutta toimilupaa suurin piirtein nykyisellä repertuaarilla. Tämä oli ylijohtaja Lehikoisen mielestä huolen aihe. Hän kysyi, että eikö 20 vuodessa ole tapahtunut runsaasti muutoksia yhteiskunnassa ja ympäröivässä maakunnassa, joiden tulisi heijastua koulutustehtävässä. Minusta insinöörien, sote-henkilöstön tai tradenomien tarve ei ole mihinkään kadonnut. Säätöä on tehty pitkin matkaa ja tehdään varmasti toimilupahakemuksessakin. Jostain koulutusohjelmista on varmasti pakko luopua, koska höyläämällä ei hyvää synny. Mutta kokonaiskuva säilyy entisellään.

Joka tapauksessa voimia on koottava myös koulutuksesta. Tiedän jo nyt, että koulutuksen kohdentamiset eivät tule olemaan helppoja päätöksiä Satakunnassa. Elinkeinoelämä tulee tuomaan omat huolensa selkeästi esille. Jokainen seutukunta, teollisuus ja elinkeinoelämä sekä erilaiset yhteisöt tulevat puolustamaan omia suosikkejaan. Keskittymisen pohdinnat koskevat kaikkia perinteisiä toimialoja, niin tekniikkaa, liiketoimintaa kuin sote-alaakin. On pakko kysyä, onko toimintaa hajautettu liian moneen erilaiseen koulutusohjelmaan ja tutkintoon. Vastaus on, että on. Mutta mihin kaikkiin?

Kiinteistömenot ovat yksi suuri menoerä, jonka suuruuteen ja ennen kaikkea vaikuttavuuteen halutaan vaikuttaa. SAMKilla kiinteistömenojen osuus liikevaihdosta on tällä hetkellä noin 15%. Neliövuokrat ovat pieniä, mutta neliöt suuria. Korjausvelka kiinteistöissä on vuosien varrella kasvanut suureksi. Sijainti ja ikä ovat pääsyy siihen, ettei tehokkuus ja toiminnallisuus ole kiinteistöissä kovin korkealla tasolla. Tästä syystä olen nähnyt kampusratkaisut SAMKin tulevaisuuden kannalta strategisesti ehkä tärkeimmiksi ratkaisuiksi. Kun tiivistetään ja järjestäydytään uudestaan, järjestelyketjun päässä jää aina kiinteistöjä omistajien käteen. Tämä on luonnollisesti omistajille suuri huoli. Ei voida kuitenkaan olettaa, että ammattikorkeakoulut vuokralaisina olisivat näistä loppuun asti taloudellisessa vastuussa. Tiivistämistä tehdään jo ennen varsinaisia kampusratkaisuja. Maksumiehiksi joutuvat pakostakin myös omistajakaupungit.

Ikävintä tässä leikkaamisessa on luonnollisesti se, että suurimmaksi maksumieheksi joutuu oma henkilöstö. Henkilöstökustannusten osuus liikevaihdosta on noin 60%. Ei voida mitenkään olettaa, että tehtävästä selvittäisiin ilman työvoiman määrän merkittävää vähentämistä. Tämä on meidän kaikkien yhteinen huoli. Muutoksella on kasvot, sillä on perustelut, ja sille luodaan hallittu toteutus. 

Publish or perish

Julkaisujen määrä on yksi ammattikorkeakoulujen tulevan rahoitusmallin laskentaperusteista. Karkeasti arvioiden yhden julkaisun arvo rahoitusmallin mukaan laskettuna olisi noin 5000 euroa (nykytilanteelle laskettuna). Vaikka julkaisujen näin määritelty rahallinen arvo liudentuu sitä mukaa kun ammattikorkeakoulut lisäävät julkaisutuotantoaan, julkaisujen arvo säilyy.

Julkaise tai häviä, otsikon sanaleikkiä, on alunperin käytetty tieteellisen työn luonnehtimiseen. Jollet julkaise alan arvostetuissa tiedelehdissä, sinun on syytä keksiä jotain muuta tekemistä. Näin siis tiedemaailmassa. Ammattikorkeakoulujen puolella julkaisemisella on eri sisältö. Rahoitusmallissa julkaisuiksi lasketaan käytännössä kaikki julkaisuluokat A-E (tieteellisestä referoidusta artikkelista yleistajuiseen sanomalehtikirjoitukseen), sen lisäksi julkinen taiteellinen toiminta ja audiovisuaaliset aineistot sekä tieto- ja viestintätekniset ohjelmat. Käytännössä koko toimintamme kirjo. Esimerkiksi Ulla Karsikkaan ja Petri Rummukaisen ylihuomenna avattava taidenäyttely lasketaan joko yhdeksi tai kahdeksi julkaisuksi.

Se on selvä,että julkaisemista kannattaa lisätä, oman etumme kannalta. Osin rahoitusmallin tuoman hyödyn vuoksi, eli jotta saisimme osamme rahoitusmallin julkaisupotista, jonka on esitetty olevan 2% (eli noin 18 miljoonaa). Rahoitusmallissa julkaisukriteerin perusteella saatava rahoitus määräytyy suoraan omien julkaisujemme suhteellisen osuuden perusteella. Eli noin 3% julkaisuista (joita vuonna 2011 oli ammattikorkeakouluista 3500 kpl) tuottaa saman prosenttiosuuden (siis noin 3%) tuosta noin 18 miljoonan julkaisupotista. 

Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, mitä arvoa julkaisut meille muulla tavoin tuottavat. Julkaisujen kautta tapahtuva profiloituminen ja näkyvyys ovat suoraa markkinointia korkeakoulun vetovoiman ja opiskelijarekrytoinnin kehittämiseksi. Vetovoima taas on ammattikorkeakoulun ja sen koulutuskokonaisuuksien kannalta elinehto. Ellei vetovoimaa ole, ei ole koulutustakaan. Jos on huono vetovoima, lähtökohdat menestymiselle millä tahansa mittarilla mitattuna ovat heikot.

Tässä se rahoitusmallin idea piileekin. Rahan perässä ei kannata juosta, eikä osaoptimointia kriteerien suhteen kannata tehdä. Kannattaa yksinkertaisesti tehdä sitä mikä olisi hyödyksi joka tapauksessa. Ilman rahoitusmalliakin.