Huolia kullakin

Kun ammattikorkeakouluilta viedään rahoituksesta 126 miljoonaa euroa, se aiheuttaa huolia paitsi ammattikorkeakouluille itselleen myös koko järjestelmän vaikutusalueelle. SAMKin reilun 8 miljoonan leikkaus huomataan voimakkaana myös SAMKin sidosryhmissä ja lähipiirissä. Moni haluaa vaikuttaa siihen miten leikkaus tehdään.

Tällä viikolla korkeakoulun ja tiedelaitosten johdon seminaarissa Hämeenlinnassa saimme kuulla mitkä ovat OKM:n huolet. Käydyissä sopimusneuvotteluissa suurin osa ammattikorkeakouluista ilmoitti hakevansa uutta toimilupaa suurin piirtein nykyisellä repertuaarilla. Tämä oli ylijohtaja Lehikoisen mielestä huolen aihe. Hän kysyi, että eikö 20 vuodessa ole tapahtunut runsaasti muutoksia yhteiskunnassa ja ympäröivässä maakunnassa, joiden tulisi heijastua koulutustehtävässä. Minusta insinöörien, sote-henkilöstön tai tradenomien tarve ei ole mihinkään kadonnut. Säätöä on tehty pitkin matkaa ja tehdään varmasti toimilupahakemuksessakin. Jostain koulutusohjelmista on varmasti pakko luopua, koska höyläämällä ei hyvää synny. Mutta kokonaiskuva säilyy entisellään.

Joka tapauksessa voimia on koottava myös koulutuksesta. Tiedän jo nyt, että koulutuksen kohdentamiset eivät tule olemaan helppoja päätöksiä Satakunnassa. Elinkeinoelämä tulee tuomaan omat huolensa selkeästi esille. Jokainen seutukunta, teollisuus ja elinkeinoelämä sekä erilaiset yhteisöt tulevat puolustamaan omia suosikkejaan. Keskittymisen pohdinnat koskevat kaikkia perinteisiä toimialoja, niin tekniikkaa, liiketoimintaa kuin sote-alaakin. On pakko kysyä, onko toimintaa hajautettu liian moneen erilaiseen koulutusohjelmaan ja tutkintoon. Vastaus on, että on. Mutta mihin kaikkiin?

Kiinteistömenot ovat yksi suuri menoerä, jonka suuruuteen ja ennen kaikkea vaikuttavuuteen halutaan vaikuttaa. SAMKilla kiinteistömenojen osuus liikevaihdosta on tällä hetkellä noin 15%. Neliövuokrat ovat pieniä, mutta neliöt suuria. Korjausvelka kiinteistöissä on vuosien varrella kasvanut suureksi. Sijainti ja ikä ovat pääsyy siihen, ettei tehokkuus ja toiminnallisuus ole kiinteistöissä kovin korkealla tasolla. Tästä syystä olen nähnyt kampusratkaisut SAMKin tulevaisuuden kannalta strategisesti ehkä tärkeimmiksi ratkaisuiksi. Kun tiivistetään ja järjestäydytään uudestaan, järjestelyketjun päässä jää aina kiinteistöjä omistajien käteen. Tämä on luonnollisesti omistajille suuri huoli. Ei voida kuitenkaan olettaa, että ammattikorkeakoulut vuokralaisina olisivat näistä loppuun asti taloudellisessa vastuussa. Tiivistämistä tehdään jo ennen varsinaisia kampusratkaisuja. Maksumiehiksi joutuvat pakostakin myös omistajakaupungit.

Ikävintä tässä leikkaamisessa on luonnollisesti se, että suurimmaksi maksumieheksi joutuu oma henkilöstö. Henkilöstökustannusten osuus liikevaihdosta on noin 60%. Ei voida mitenkään olettaa, että tehtävästä selvittäisiin ilman työvoiman määrän merkittävää vähentämistä. Tämä on meidän kaikkien yhteinen huoli. Muutoksella on kasvot, sillä on perustelut, ja sille luodaan hallittu toteutus. 

Publish or perish

Julkaisujen määrä on yksi ammattikorkeakoulujen tulevan rahoitusmallin laskentaperusteista. Karkeasti arvioiden yhden julkaisun arvo rahoitusmallin mukaan laskettuna olisi noin 5000 euroa (nykytilanteelle laskettuna). Vaikka julkaisujen näin määritelty rahallinen arvo liudentuu sitä mukaa kun ammattikorkeakoulut lisäävät julkaisutuotantoaan, julkaisujen arvo säilyy.

Julkaise tai häviä, otsikon sanaleikkiä, on alunperin käytetty tieteellisen työn luonnehtimiseen. Jollet julkaise alan arvostetuissa tiedelehdissä, sinun on syytä keksiä jotain muuta tekemistä. Näin siis tiedemaailmassa. Ammattikorkeakoulujen puolella julkaisemisella on eri sisältö. Rahoitusmallissa julkaisuiksi lasketaan käytännössä kaikki julkaisuluokat A-E (tieteellisestä referoidusta artikkelista yleistajuiseen sanomalehtikirjoitukseen), sen lisäksi julkinen taiteellinen toiminta ja audiovisuaaliset aineistot sekä tieto- ja viestintätekniset ohjelmat. Käytännössä koko toimintamme kirjo. Esimerkiksi Ulla Karsikkaan ja Petri Rummukaisen ylihuomenna avattava taidenäyttely lasketaan joko yhdeksi tai kahdeksi julkaisuksi.

Se on selvä,että julkaisemista kannattaa lisätä, oman etumme kannalta. Osin rahoitusmallin tuoman hyödyn vuoksi, eli jotta saisimme osamme rahoitusmallin julkaisupotista, jonka on esitetty olevan 2% (eli noin 18 miljoonaa). Rahoitusmallissa julkaisukriteerin perusteella saatava rahoitus määräytyy suoraan omien julkaisujemme suhteellisen osuuden perusteella. Eli noin 3% julkaisuista (joita vuonna 2011 oli ammattikorkeakouluista 3500 kpl) tuottaa saman prosenttiosuuden (siis noin 3%) tuosta noin 18 miljoonan julkaisupotista. 

Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, mitä arvoa julkaisut meille muulla tavoin tuottavat. Julkaisujen kautta tapahtuva profiloituminen ja näkyvyys ovat suoraa markkinointia korkeakoulun vetovoiman ja opiskelijarekrytoinnin kehittämiseksi. Vetovoima taas on ammattikorkeakoulun ja sen koulutuskokonaisuuksien kannalta elinehto. Ellei vetovoimaa ole, ei ole koulutustakaan. Jos on huono vetovoima, lähtökohdat menestymiselle millä tahansa mittarilla mitattuna ovat heikot.

Tässä se rahoitusmallin idea piileekin. Rahan perässä ei kannata juosta, eikä osaoptimointia kriteerien suhteen kannata tehdä. Kannattaa yksinkertaisesti tehdä sitä mikä olisi hyödyksi joka tapauksessa. Ilman rahoitusmalliakin.