sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Kömpelö ratkaisu

Kampusratkaisuja pohtiessa tuli mieleeni viiden vuoden takaa Itävallan ajoilta kollega Michael Thompson ja hänen luomansa käsite kömpelö ratkaisu ("clumsy solution"). Kyseessä on ihan vakavasti otettava antropologinen termi päätökselle, joka ei noudata perinteisen päätöksenteon hierarkiaa. Päätöksenteko on erityisen vaikeaa tapauksissa, joissa on monia erilaisista kultuurisista lähtökohdista peräisin olevia vahvoja intressejä. Tällaisissa tilanteissa ylhäältä johdettu hierarkinen päätös, vaikka se aluksi itsestään selvästi tuntuukin parhaalta, ei muista kultuurisista näkökulmista olekaan hyväksyttävä. Konfliktin ratkaisu edellyttää alunpitäen näkymättömien vaihtoehtojen esilletuomista. Kömpelöön ratkaisuun johtavassa prosessissa eri suunnista tulevia ääniä kuullaan ja niihin reagoidaan. Saavutettua ratkaisua kutsutaan kömpelöksi juuri siitä syystä, että prosessi on monivaiheinen ja kömpelö. Ratkaisuna saavutettu tulos on usein monessakin mielessä optimaalinen.

Useat ympäristöhankkeet ovat esimerkkejä kömpelöistä ratkaisuista. Ympäristölupaprosesssissa eri intressitahojen esittämät muistutukset ja valitukset pakottavat etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja. Voisi sanoa, että osallistava ympäristölupakäytäntö on hitaudestaan ja kömpelöstä luonteestaan huolimatta ollut Suomessa menestys.

SAMKin kampushankkeet käyvät erittäin hyvinä esimerkkeinä kömpelöistä ratkaisuista. Tulin Porin toimitilatyöryhmään mukaan sen sen loppumetreillä vuoden 2011 lopulla. Toimitilatyöryhmässä oli lokakuussa 2011 päädytty ehdottamaan SAMKin Porin toimintojen keskittämistä Tiedepuiston alueelle. Ratkaisu oli jo siinä määrin kypsynyt, että asiasta oli olemassa luonnos loppuraportiksi. Prosessissa ei ollut noussut esille muita näkökulmia, kuten yhteisen kampuksen merkittäviä etuja - sen taloudellisia ja toiminnallisia hyötyjä. Silloin riitti minun taholtani asioiden esille tuominen siihen, että haluttiin lisäselvityksiä yhteisen kampuksen muodostamisesta Puuvillan  alueelle. Toimitilatyöryhmälle annettiin selvityksille lisäaikaa ja talven kuluessa tuli mukaan myös Asema-aukion vaihtoehto. Nyt yhteinen kampus on kaikkien osapuolten ainoa tavoite, ainoastaan sijainnista on enää kysymys.

Näyttää siltä, että myös Raumalla ollaan menossa päätökseen kömpelön ratkaisun kautta. Rauman kampustyöryhmä on istunut koko vuoden 2012 ja pitänyt alusta pitäen tavoitteenaan Raumalla sijaitsevien koulutustoimintojen keskittämistä Myllymäen ja sataman väliselle alueelle. Perusratkaisu on ollut selvillä, mutta miten palapeli eri toimijoiden kesken toteutettaisiin on vaatinut eri näkökulmien yhteensovittamista. Vasta siinä vaiheessa kun kampustyöryhmä loppuraportti oli käytännössä valmis ymmärsin, että yksi näkökulma oli jäänyt huomiotta - SAMKin tekniikan ja merenkulun yhdessä pitäminen tuo merkittäviä toiminnallisia ja taloudellisia hyötyjä. Tämä taas merkitsee joko sitä, että merikoulun kiinteistöstä luovutaan ja keskitetään toiminnot Satamakadun alueelle - tai sitä että ko. toiminnot keskitetään merikoulun alueelle. Kumpikin vaihtoehto merkitsee muutoksia loppuraportin sisältämiin vaihtoehtoihin. Juuri nyt tutkimme erityisen tarkasti sitä vaihtoehtoa, että meriteknologian (ml. merenkulku) toiminnot keskitetään merikoulun mäelle.

Edellä esitetyt esimerkit osoittavat, että kömpelöt ratkaisut eivät ole valmiita ennen kuin ne ovat valmiita. Ja lisäaikaa kannattaa ottaa silloin kun se eri näkökulmista on perusteltua. Ei muuten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti