tiistai 14. helmikuuta 2012

Päätöksiä pulkassa

Neljän kokouksen sarja reilussa kuukaudessa ja OKM:n  (5.10.2011) heittämiin ehdotuksiin löytyi tänään vastaukset. Tässä tapauksessa tieto ei lisännyt osakeyhtiön hallituksen tuskaa, päinvastoin. Neuvotteluille on tyypillistä, että asioita jauhetaan joka kantilta, kyse on asioiden avaamisesta, ymmärtämisestä, prosessista, jonka kuluessa selviäää mikä on neuvottelujen osapuolille kaikkein tärkeintä. Kokonaisuutena osapuolet muodostavat Satakunnan (ja Vakka-Suomen) ja siitä lähdetään, että päätös toteuttaa alueen parasta. 

Olen jo jonkun aikaa tarjonnut käsitystä, että aloituspaikkojen leikkaukset on määrällisesti helppo saada aikaiseksi. Vaikeampaa on ollut vastata niihin muutamaan muuhun OKM:n palautteessa esitettyyn tavoitteeseen: "ohjelmat suurempina kokonaisuuksina niitä yksikkörakenteen sisällä keskittäen" ja "Porin ja Rauman yksiköiden työnjakoa on edelleen syytä kehittää". Varsinkin viime mainittu on aiheuttanut aivan riittävästi keskustelua sanomalehtien palstoilla viimeisen kuukauden aikana.

Kaksi kysymystä oli auki aivan loppuviimemetreille asti. Toinen oli kysymys siitä missä hoitotyön koulutusta tulisi tarjota, vaihtoehdot olivat Pori ja Rauma - ja Pori. Vastaus tähän kysymykseen lähti ratkeamaan tulevaisuuden hahmottamisesta. Tiedämme, että huoltosuhde heikkenee kovaa vauhtia. Samaan aikaan hoitajien kaarti on eläköitymässä kiihtyvällä vauhdilla. Tähän perustuvat arviot hoitajien työvoimatarpeen kasvusta. Samaan aikaan on lääkäripula, joka pakottaa antamaan vastuullisempia tehtäviä sairaanhoitajille. Tähän taas perustuu se käsitys, että osa lähihoitajista tulisi korvata amk-tasoisilla hoitajilla. Koulutustarve on siis voimakkaasti kasvava samaan aikaan kun ikäluokat pienenevät. Tämän seurauksena syntyy kilpailua opiskelijarekrytoinnissa. Siinä taas onnistutaan vain jos koulutusta on siellä, mistä opiskelijat tulevat. Rauma kerää hoitotyön opiskelijansa 80%:sti lähikunnista ja Vakka-Suomesta. Nämä suuntautuisivat isolta osin Turkuun, jos Rauma lopetettaisiin. Ja viimeiseksi, jos opiskelijarekrytoinnissa onnistutaan niin kasvavalle opiskelijamäärälle tulisi varata paisuntasäiliöitä. Tämän pitkän päättelyketjun johtopäätöksenä, tai ainakin osasyynä, Rauma jäi hoitotyön koulutuspaikkakunnaksi. Sanalla sanoen, kyse on huoltovarmuudesta.

Toinen kysymys koski kone- ja tuotantotekniikan koulutuksen sijaintia, vaihtoehdot olivat Pori ja Rauma - ja Rauma. Pitkään itsekin pohdin ratkaisua, miten keskitetään sellaista koulutusta, joka jo valmiiksi on vetovoimaltaan heikkoa. Ironista kyllä, Satakunnan tärkein tekniikan alan koulutusala on vetovoimaltaan yksi SAMKin kaikkein heikoimmista (yrityksetkin ovat sitä mieltä, että tälle asialle täytyy tehdä jotain). Keskittämisellä menetetään opiskelijapotentiaalia toisesta seutukunnasta. Vanha sanonta kuuluu, ei porilainen Raumalle lähde opiskelemaan. Koulutuksen keskittäminen tässä tapauksessa ei siis tuntunut olevan oikea ratkaisu, kun kerran on kyse koulutusalasta, jolle on muutenkin vaikea saada opiskelijoita. Vähitellen varmistui käsitys, että opiskelijarekrytoinnissa onnistuminen voidaan varmistaa vain laajentamalla haavia ja keskittämällä koulutustarjonta seutukuntien vahvuuksien mukaisesti. Kauppakamaritkin hyväksyivät ajatuksen pienen pohdinnan jälkeen.

Nyt haasteena on kehittää paikkakunnille vetovoimaiset koulutusyksiköt, jotka tukevat seutukuntien yrityselämää. Ehkä vastaus siihen miten se tehdään löytyy kauppakamarien yhteisestä kannanotosta:

"Alueidemme yritykset ovat valmiita avaamaan omia T&K tilojaan Satakunnan ammattikorkeakoululle tarjoten käyttöön joustavat ja modernit oppimisympäristöt." Tarjous, josta ei voi kieltäytyä!

perjantai 10. helmikuuta 2012

Yhteistoimintaa

Keskiviikkona oli sitten SAMKin ensimmäinen yt-neuvottelu. Ilman minkäänlaista dramatiikkaa. Niin ihan oikea yt-neuvottelu, joka peustuu yt-lain 8. luvun säännöksiin, joita sovelletaan silloin kun työvoiman käytön vähentämistä harkitaan.

Nyt ei olla irtisanomassa ketään, mutta nyt ollaan harkitsemassa niitä päätöksiä, jotka saattavat johtaa seuraavien 3-4 vuoden kuluessa myös irtisanomisiin. Työvoiman käytön vähentämistä tässä matkan varrellakin täytyy saada aikaiseksi, ja se tapahtuu luonnollisen poistuman kautta sekä mahdollisesti määräaikaisia työsopimussuhteita vähentämällä.

Neuvottelun merkittävin anti oli se, että yhdessä henkilöstöryhmien edustajien kanssa sovittiin henkilöstösuunnitelman laadinnasta ja sen aikataulusta. Tämä oli henkilöstöryhmien toive, ja viimeisen päälle aiheellinen. Yrityksille henkilöstösuunnitelma on joka tapauksessa pakollinen ja se on laadittava vuosittain. Nyt sillä on aivan erityinen tilaus, suunnitelmassa arvioidaan mitä nyt tehtävät päätökset ja muut ennakoitavissa olevat muutokset (kuten eläköitymiset) vaikuttavat henkilöstön rakenteeseen, määrään ja/tai ammatillisen osaamisen kehittämistarpeisiin. Ihan suomeksi sanoen, henkilöstösuunnitelman avulla voidaan tässä matkan varrella suunnata osaamista sellaiselta alueelta, jossa tehtävät ovat loppumassa, sellaisiin tehtäviin, joissa eläköitymisen seurauksena saattaa olla työvoimapulaa. Ja näin vähentää irtisanomisen tarvetta 2015-2016.

Mitä ne päätökset sitten ovat, jotka johtavat työvoiman vähentämiseen. Ne liittyvät siihen mitä vastaamme OKM:lle aloituspaikkojen vähentämisestä. Ja se vastaushan on pyydetty 17.2.1012 mennessä. Tilanne on lyhyesti se, että sisäinen hallitus antoi oman ehdotuksensa 6.2.2012, SAMKin koulutus- ja tutkimusvaliokunta käsitteli asiaa 9.2.2012 ja osakeyhtiön hallitus käsittelee asiaa tänään. Hallituksen päättävä kokous on 14.2.2012. OKM on luvannut vastauksensa annettuihin vastineisiin pääsiäiseen mennessä.




lauantai 4. helmikuuta 2012

Opiskelijan ääni

Olemme olleet huolissamme siitä miten tavoitamme opiskelijat muutoksista viestittäessä. Emme varmasti ole onnistuneet siinä parhaalla mahdollisella tavalla. Sitten on tullut mieleen se miten opiskelijat tavoittavat meidät, eli miten he saavat äänensä kuuluviin. En olisi siitä enää niin huolissani.

Eilen tuli vastaan kaksi esimerkkiä siitä miten opiskelijat ovat nousseet puolustamaan oikeuksiaan. Merenkulun laatukokouksessa oli mukana opiskelijoiden edustus ja opettajat saivat korvat punaisina kuunnella kommentteja puutteista. Puutteet selittyvät suoraan tai välillisesti sillä, että viime aikoina rivistä on poistunut useita opettajia. Kun toimialan päätöksenteko on keskitetty Poriin ja ongelmat ovat Raumalla niin tapauksiin on reagoitu hitaasti, väärin tai ei ollenkaan. Opettajat ja opiskelijat sopivat, että ongelmat käydään tapaus tapaukselta läpi niin että ymmärretään mistä kiikastaa ja mitä voidaan tehdä. Hyvä vuoropuhelu on siis luotu ja ongelmia lähdetään yhdessä perkaamaan.

Toinen esimerkki koskee Rauman tekniikan harjoitteluinsinööriä, joka on muutaman viikon sisällä jäämässä ansaitulle eläkkeelle. Opiskelijoille oli tällä viikolla selvinnyt, että päätöstä tehtävän täyttämisestä ei ole tehty. Minut pysäytettiin käytävällä ja kysyttiin kenelle asiaa koskevan vetoomuksen saisi jättää. Luonnollisesti totesin, että minä voin sen ottaa vastaan ja katsoa mitä voin asialle tehdä. Vetoomuksen on lyhyessä ajassa allekirjoittanut 91 Rauman tekniikan opiskelijaa (!). Rauman opiskelijat ovat aidosti huolissaan siitä miten tämä tärkeä osa heidän opintojaan, työharjoittelu, saadaan järjestymään, jos tukea ei ole tarjolla. Haku työharjoitteluun on juuri alkanut, ja opiskelijat peräävät oikeuksiaan saada sitä koskevaa parasta mahdollista ohjausta. Asia on ratkaistava pikaisesti.

On hyvä ja oikein, että opiskelijat pitävät kiinni oikeuksistaan. Ei ole oikeastaan väliä sillä mitä reittiä viestit asioiden parantamiseksi toimitetaan, tärkeintä että toimitetaan. Opiskelijoille vinkiksi, kirjoittakaa vaikka yhteistä blogia. Näitä lukee yllättävän moni :)