Alue ilman korkeakoulua, alueen tuho?

Olin tänään aamupäivällä Puuvillan puistossa mukana otsikon aiheen mukaisessa panelikeskustelussa, joka järjestettiin osana SuomiAreenan ohjelmistoa (kts MTV3: Nokia ei olisi onnistunut ilman korkeakouluja). Ei ole yllätys, että suurin osa keskustelusta kului sen seikan käsittelyyn mitä hyötyä korkeakoulusta alueelle on ja mitä haittaa olisi jos korkeakoulua ei jostain syystä alueella olisi. On aivan selvä, että korkeakoulusta on alueen elinkeinoelämälle suuri hyöty.

Korkeakoulu lisää alueen sivistystasoa, koulutustasoa ja osaamistasoa, mutta sen lisäksi myös alueen sosiaalinen pääoma kasvaa. Verkostoituminen lisääntyy ja sen seurauksena yhteistyössä eri toimijoiden kesken toteutettavat tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeet edistävät alueen kilpailukykyä ja luovat uutta liiketoimintaa. Jos tätä kaikkea ei olisi, alkaisi kurjistumisen kierre, joka todennäköisesti johtaisi yritysten hakeutumiseen osaamisen luokse jonnekin muualle.

Oli virkistävää, että keskustelussa nousi esille myös muutamia valtavirrasta poikkeavia näkökantoja. Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen postuloi, että opiskelu omalla alueella tulisi olla lailla kiellettyä. Irtaantuminen omasta alueesta ja asuminen opiskelijayhteisöissä luo paremmat edellytykset uusien asioiden omaksumiselle.

Tampereen yliopiston vararehtori Harri Melin totesi, että hän näkee lähimmän kymmenen vuoden sisällä duaalimallin tulevan tiensä päähän ja että lainsäädäntö tuntee vain yhdenlaisia korkeakouluja, joille kohdennetaan erilaisia tehtäviä. Rauman 1.9. aloittava kaupunginjohtaja Kari Koski vastasi  yleisökysymykseen rohkeasti, että SAMKin tulisi ilman muuta fuusioitua Turun AMK:n kanssa. Hän ei näe taloudellisesti (tai muutoinkaan) järkevänä ylläpitää korkeakouluja sadan kilometrin välein.

Tämän tyyppisiä keskusteluja on aivan liian vähän.

DIAKin organisaatiouudistus

Diakissa on noin puolentoista vuoden ajan ollut käynnissä massiivinen organisaatiouudistus. Uudistuksesta, joka on nimetty Tiekartaksi, on kerrottu useissa lehdissä, viimeksi Kirkko & Kaupunki- lehdessä. Minulla ei ole ensikäden tietoja uudistuksesta, mutta julkisuudessa esitetyt tiedot DIAKin organisaatiouudistuksen toteutustavasta herättävät varmasti kysymyksiä myös SAMKissa. Tästä syystä haluan korostaa, että SAMKin organisaatiouudistus poikkeaa lähtökohdiltaan DIAKin uudistuksesta.

Otan seuraavassa kantaa vain SAMKin organisaatiouudistuksen toteutukseen,vaikka aiheet kumpuavatkin DIAKin uudistuksen uutisoinnista.

1. SAMKin organisaatiouudistus ei ole kytköksissä työvoiman käytön vähentämiseen. Organisaatiouudistuksen yhteydessä ei ole tarkoitus tunnistaa lopetettavia tehtäviä tai mahdollisesti myöhemmin irtisanottavia henkilöitä.  [Lehtitietojen perusteella voi tulkita, että organisaatiouudistus sopeuttaa DIAKin vallitseviin olosuhteisiin ja että DIAKin organisaatiouudistus on kiinteässä yhteydessä toteutettujen irtisanomisten kanssa.]

2. SAMKin uuden organisaation tehtävistä vain ylimmän johdon ja keskijohdon tehtäviä haetaan ilmoittautumismenettelyllä ja valittaville henkilöille laaditaan tehtäviä koskevat työsopimukset. Muu henkilöstö jatkaa tehtävissään uudessa organisaatiossa nykyisten työsopimusten mukaisesti. Henkilöstön kanssa keskustellaan ja kunkin toiveita sijoittumisesta kuullaan ennen henkilöstön sijoittumista koskevien päätösten tekemistä. [Lehtitietojen mukaan DIAKissa kaikkien henkilöiden oli haettava Tiekartta-organisaation avoimeksi julistettuja tehtävänimikkeitä. Hakujen jälkeen "yliopettajien enemmistö tipahti paremmilta palkoilta alemmille oksille, kaksi aiempaa lehtoria nimitettiin yliopettajiksi" (K&K 4.7.2012).]