Kasvua sopimuksen mukaisesti

Päivittäin julkisuudessa pohditaan miten Suomi saisi uusia eväitä talouskasvulle. Vuoden viimeisen päivän HS:n talouskatsauksessa todetaan, että Suomen talous toipuu hitaasti. Odotukset kasvusta lähivuosina perustuvat viennin vetämiseen, joka taas perustuu oletuksiin euroalueen toipumisesta kriiseistä.

Mielenkiintoisinta antia artikkelissa ovat kansantaloustieteen professori Matti Pohjolan huomiot. Hän toteaa HS:ssa "Kaikki indikaattorit näyttävät, että nyt ollaan aallonpohjassa. Mitään käännettä nousuun ei vielä näy." Huolestuttavaa on Pohjolan huomio, että "Viennin rakenne on muuttunut hirveän paljon takaisin väli- ja bulkkituotteisiin pois korkean jalostusarvon tuotteista." Teollisuuden ja tietotekniikan välimaastossa tapahtuu kuitenkin Pohjolan mukaan paljon kiinnostavia asioita. Teollisen internetin kasvupotentiaali on hänen mukaansa suuri.

Ylijohtaja Juhana Vartiainen toteaa puheenvuorossaan VATTin verkkosivuilla, ettei vienti riitä talouden kääntämiseen nousuun vaan tulisi huolehtia myös tarjontatekijöistä. Erityisesti tulee varmistaa työvoiman tarjonta, työikäisen väestön kasvu. Iso osa työvoiman lisätarjonnasta on ulkomailta lähtöisin olevan työvoiman hyödyntämistä, jossa Ruotsi on onnistunut Suomea huomattavasti paremmin. Suomessa työvoima Vartiaisen mukaan supistuu. Omiin havaintoihinsa perustuen hän väittää, että Suomessa on työvoimapulaa, joka aikaansaa yrityksiä siirtämään toimintaansa muualle.

Valtio on toistaiseksi ollut melko kyvytön aktiivisiin talouden kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimiin. Valtiolta on puuttunut visio siitä mistä kasvu syntyy ja mitä sen eteen pitäisi tehdä. Viimeisimpänä toimenaan valtio heittää vastuuta Suomen talouskasvun ruokkimisesta 12 suurimmalle kaupunkiseudulle, jotka tuottavat yli 2/3 Suomen bkt:stä. On laadittu kasvusopimus kunkin kaupunkiseudun kanssa. Positiivista sopimusmenettelyssä on se, että ensimmäistä kertaa seutukuntien toimijat yhdessä ovat pohtineet kasvun eväitä, ja korkeakoulut ovat olleet keskeisesti mukana näissä kaupunkien vetämissä prosesseissa. SAMK yhtenä sopimuskumppanina sitoutuu sopimuksessa tunnistettuihin kasvun elementteihin yhdessä kuuden ministeriön, kahden ely-keskuksen, maakuntaliiton, Porin kaupungin ja kaupunkiseudun kuntien, yliopistokeskuksen, Diakin ja Prizztech Oy:n kanssa. Kasvusopimukset allekirjoitettiin  20.12.2013 Helsingissä.

Kasvusopimuksilta odotetaan paljon. Ministeri Jan Vapaavuoren mukaan sopimuksiin on onnistuneesti priorisoitu kaupunkien keskeisimmät osaamiskärjet ja ne vahvistavat suurten kaupunkiseutujen roolia alueidensa ja Suomen talouden vetureina. Kasvusopimuksien perimmäisinä tavoitteina ovat merkittävät kasvuhyppäykset, uudistuminen ja kansainvälistyminen kestävällä tavalla. Näin korkealle asetetun riman täytyy merkitä oikein kohdennettuja voimavaroja myös valtion puolelta.

Mielestäni olemme Satakunnassa ja SAMKissa oikealla tiellä. Olemme tunnistaneet kasvusopimuksessa kasvun edellytyksiä ja toteutamme ne sovitusti, panostamme ely-keskuksen tuella Digitaalinen Satakunta- hankkeeseen  ja tavoittelemme juuri sitä mitä prof. Pohjola peräänkuuluttaa, sekä ennen kaikkea, panostamme oikein kohdennettuun vetovoimaiseen koulutukseen, joka luo alueelle elintärkeää työvoiman tarjontaa.  

Toimiluvat ja rakenteet

Voimme onnitella itseämme. Kaikki toimilupaa hakeneet ammattikorkeakoulut saivat hakemansa. Toimilupakierroksessa oli paljon hyvää. Kaikilla ammattikorkeakouluilla on nyt saman sapluunan läpi tehdyt suunnitelmat koulutuksista ja talouden sopeuttamisesta vuoteen 2018 saakka. Talouden sopeuttamisen ja taloudellisten toimintaedellytysten osalta OKM tarkasti huolellellisesti suunnitelmat ja niihin liittyvät riskit. Itse toiminnan osalta tilanne ei näyttäydy aivan samassa valossa.

Peräänkuulutin puheenvuorossani viimeisessä Agorassa rohkeampia toimia kansallisten rakenteiden uudistamiseen. En kokenut sahaavani omaa oksaa, tässä taloudellisessa tilanteessa ei ole varaa ylläpitää yhtään päällekkäisyyttä tai perustelematonta koulutusta. Se mitä ei tehdä kokonaisuuden suhteeen kaatuu yksittäisten toimijoiden niskaan. On selvää, ettei mitään uudistuksia voi toteuttaa ilman perusteellista arviointia ja harkintaa.

Tätä taustaa vasten täytyy pitää tervetulleena sitä, että toimiluvissa velvoitetaan pääkaupunkiseudun ammattikorkeakouluja (Laurea, Metropolia ja Haaga-Helia) toimittamaan "vuoden 2016 maaliskuun loppuun mennessä valtioneuvostolle selvitys ammattikorkeakoulujen päällekkäisen koulutustarjonnan purkamisesta ja rakenteiden kehittämisestä siten, että ammattikorkeakoulujen toimintaa voidaan koota nykyistä vahvempiin osaamiskeskittymiin".

Rakenteellinen kehittäminen etenee, mutta kovin hitaasti.

Kuka omistaa korkeakoulun?

Minulla oli viikolla ilo tavata Bangkok Universitystä vaihdossa oleva liiketalouden opettaja Dr. Lokweetpun Suprawan. Keskustelussa nousi esille myös korkeakoulujen omistussuhteet. Kävi ilmi, että Bangkok University on täysin yksityinen, pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja on Thaimaassa tunnettu laulaja Petch Osathanugrah.

Suomessa yliopistot ovat laissa nimettyjä julkisoikeudellisia laitoksia (kaksi säätiöpohjaisia). Ammattikorkeakoulut ovat ensi vuoden alusta kolmea lukuunottamatta osakeyhtiöiden ylläpitämiä yksityisiä korkeakouluja, jotka kuitenkin lain ja rahoituksen perusteella toteuttavat pääosin julkista tehtävää.

Ammattikorkeakoulujen omistussuhteet ensi vuoden alusta käyvät yksityiskohdissaan ilmi ammattikorkeakoulujen toimittamista toimilupahakemuksista. Omistussuhteissa yhteinen nimittäjä on, että pääomistajina valtaosassa ammattikorkeakouluja ovat joko kaupungit tai kuntayhtymät. Poikkeuksiakin on, kahden ammattikorkeakoulun osalta pääosan osakkeista omistavat rekisteröidyt yhtistykset (Diak ja Humak), kahdessa säätiöt (Haaga-Helia ja Arcada), yhdessä yliopisto (Ab Yrkeshögskolan vid Åbo Akademi, eli Novia),  ja yhdessä holding osakeyhtiö (XAMK).

Ammattikorkeakoulujen pienomistajatahot ovat hyvin heterogeeninen joukko kuntia, kuntayhtymiä, kannatusyhtiöitä, yhdistyksiä, säätiöitä, elinkeinoelämän edustajia ja yliopistoja. Elinkeinoelämän edustus omistajissa on Haaga-Helialla, VAMK:lla ja SAMKilla, ja näistä SAMK on ainoa jolla on omistajana kolme elinkeinoelämän edustajaa, kaksi kauppakamaria (Rauman ja Satakunnan kauppakamarit) sekä yrittäjäjärjestö (Satakunnan yrittäjät). Paikallinen yliopisto omistaa ammattikorkeakouluista tällä hetkellä Novian lisäksi pienosakkaana Saimiaa, VAMKia ja Lapin AMK:ta.

Aivan viime päivinä on käynyt ilmi, että pari uuttakin yliopistoa on kiinnostunut tulemaan mukaan ammattikorkeakoulujen omistajiksi. Turun yliopisto on jo tehnyt päätöksen osallistumisesta Turun AMK:n suunnattuun osakeantiin, Helsingin Sanomien mukaan "varmaan pienellä, muutaman prosentin osuudella". Keskisuomalainen kertoi eilisessä printtilehdessä, että myös Jyväskylän yliopisto on kiinnostunut ostamaan osan Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Tällä hetkellä Jyväskylän kaupunki omistaa 90 % JAMKin osakkeista. JAMKin hallituksen puheenjohtaja Aila Paloniemi on tyrmistynyt yliopiston aloitteesta, eikä yliopistoa hänen mukaansa kaivata jarruttamaan ammattikorkeakoulun ripeää kehitystä. Paloniemi pitää yliopiston esitystä nurkanvaltauksena. Keskisuomalainen aivan oikein rauhoittelee tämän päivän pääkirjoituksessaan, ettei yliopiston omistajuus turmelisi ammattikorkeakoulua.

Hyvällä syyllä voidaan kuitenkin pohtia yliopistojen motiiveja omistaa ammattikorkeakouluja. Siinä mielessä Paloniemi on oikeassa, ettei yhteistyöhön omistussuhde ole millään muotoa edellytys. Se voi olla jopa rasite tasavertaiselle yhteistyölle. Motiivina täytyy olla joku kauaskantoinen potentiaalinen hyöty yliopistolle, esim. ajatus siitä, että duaalimalli puretaan jossain vaiheessa ja omistussuhde toisi hyvät neuvotteluasemat korkeakoulujen rakenteiden yhdistämisessä.

Oli miten oli, Åbo Akademin rehtori Jorma Mattinen sanoo Helsingin Sanomissa asian varsin suoraan: "Ihmettelen miten kauan Suomessa on varaa pitää yllä kahta korkeakoulujärjestelmää päällekkäin." 

Kansainvälistä työvoimaa

Olemme linjanneet SAMKin strategiassa yhtenä strategisena tavoitteena, että koulutamme kansainvälistä työvoimaa tulevaisuuden tarpeisiin. Nyt pyrimme ymmärtämään mitä tämä tavoite kaiken kaikkiaan sisältää ja mitä toimenpiteitä meidän tulisi käynnistää.

SAMKin ja Turun AMK:n strategista integraatiota selvittänyt selvitysmies Pentti Rauhala viisaasti nosti esille raportissaan yhdeksi yhteistyön kohteeksi vieraskielisen koulutuksen toteutusstrategian laatimisen. Tässä alastrategiassa tulisi selkiyttää vieraskielisen koulutuksen tavoitteita ottaen huomioon maahanmuuttajille tarkoitetun, ulkomaista työvoimaa Suomeen rekrytoivan koulutuksen, kaksois- ja yhteistutkintojen sekä koulutusviennin tarpeet.

Selvitysmies Rauhalan mukaan nykyisessä tilanteessa tulisi pohtia strategisemmin, mihin vieraskielisellä koulutuksella pyritään. Hän kysyy onko tavoitteena maassa asuvien ulkomaalaisten kouluttaminen, työvoiman rekrytointi ulkomailta työvoimapula-aloille, oman huippuosaamisen tarjoaminen kansainvälisille opiskelijoille vai yleensä kansainvälisten yhteyksien edistäminen ulkomaalaisten opiskelijoiden avulla.

Liittouma Turun AMK:n kanssa on solmittu ja toimintaohjelmaa lähdetään yhdessä kehittämään ensi viikolla pidettävässä kick off- kokouksessa. Tässä vaiheessa on hyvä hetki pohtia selvitysmiehen esille nostamia kysymyksiä.

Itse näkisin, että vieraskielisen koulutuksen tulisi jossain määrin itsekkäästi tavoitella Suomen ja edustamamme alueen kannalta etua vähintään kahdesta suunnasta: yhtäältä haluamme varmistaa mahdollisuuden työvoiman rekrytointiin ulkomailta, toisaalta haluamme tarjota suomessa asuville (äidinkielestä riippumatta) mahdollisuuden kansainväliseen koulutukseen, joka luo hyvät edellytykset siirtymiseen ulkomaille kansainvälisiin tehtäviin. Muut tavoitteet, kuten opiskelijavaihdon mahdollistaminen ja kansainväliset yhteydet, tulevat sivutuotteina.

Mikä voisi olla ala, jolle olisi eduksi mahdollistaa työvoiman rekrytointi ulkomailta? Ely-keskukset julkaisevat säännöllisesti ammattibarometrejä, joissa arvioidaan keskeisten työelämän ammattien lyhyen aikajänteen kehitysnäkymiä ja työvoiman saatavuusnäkymiä. Satakunnan ammattibarometrin mukaan Satakunnassa on pulaa SAMKin kouluttamilta aloilta ainakin sairaanhoitajista, sosiaaliohjaajista, kirjanpitäjistä ja taloushallinnon suunnittelijoista. Tällä hetkellä näille aloille ei ole vaikeuksia saada uusia opiskelijoita Suomesta.

SAMKilla on jatkossa täysin englanninkielistä koulutusta vain liiketalouden ja fysioterapian aloilla. Näistä fysioterapia mainitaan barometrissä alana, jolla on ylitarjontaa työvoimasta. Työvoiman houkuttelu ulkomailta näyttäisi tässä kohdin kohdistuvan täysin väärälle alalle. Tai sitten koulutuksessa on kyse jostain muusta.

Tarve strategisille pohdinnoille vieraskielisen koulutuksen osalta on ilmeinen.

Rahoitusmallin sisin olemus

Ammattikorkeakoulujen uusi rahoitusmalli astuu voimaan 1.1.2014. Valtioneuvoston asetus 822/2013 opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta, joka sinetöi uuden rahoitusmallin, hyväksyttiin 21.11.2013 ja julkaistiin 25.11.2013 (muokattu 30.11.2013).

Jossain määrin huolestuttavaa on se, ettei korkeakoulujen rahoitusmalleista ylipäänsä keskustella juuri lainkaan, ei yliopistojen eikä ammattikorkeakoulujen. Yliopistojen rahoitusmalli astui voimaan tämän vuoden alusta, ja juuri tätä ennen julkaistiin Tieteessä tapahtuu- lehdessä jossain määrin kriittinen Otto Toivasen kirjoitus, jossa esitettiin kolme kysymystä yliopistojen rahoitusmallista. Kysymykset eivät ole saaneet vastauksia. Sen sijaan rahoitusmalliin vuoden 2015 alusta sisällytettävästä opiskelija-palautteesta on keskustelu Tieteessä tapahtuu- lehdessä varsin kiivaaseenkin sävyyn. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallista en ole nähnyt ensimmäistäkään kriittistä analyysiä.

Kaikki kuitenkin suurin piirtein tietävät mitä ammattikorkeakoulujen uuden rahoitusmallin astuminen voimaan ensi vuoden alusta alkaen tulee tarkoittamaan juuri oman ammattikorkeakoulun osalta.
Rahoitusmalliin sisältyy monta reilua ja aiheellistakin laskentaperustetta. Pidän tärkeinä laskentaperusteina ammattikorkeakoulujen tehtävän kannalta tutkintojen määrää, 55 op:n kertymää, Opala-palautetta ja työllistyneiden määrää. Myös kv-vaihtoon ja avoimeen amk:hon liittyvät mittarit ovat paikallaan.

Hallituksen esityksen mukaisen ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin ylivoimaisesti ongelmallisin laskentaperuste on mielestäni ulkopuolinen T&K-rahoitus perusrahoitusta määräävänä tekijänä. Myös julkaisujen määrä mittarina vaatisi jatkokehittämistä.

Ulkopuolinen T&K-rahoituksen laskentaperuste hyväksyy minkä tahansa tilastokeskukselle raportoitavan ulkopuolisen rahoituslähteen. Ammattikorkeakoulut nojaavat vahvasti toiminnassaan aluekehitysrahoitukseen. Aluekehitykseen osoitetut varat eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti alueille. Alla olevassa taulukosta käy ilmi kuinka aluekehitykseen osoitettu rahoitus (ESR+EAKR) jakaantuu Suomen neljälle eri rakennerahastoalueelle:



Samassa taulukossa on laskettu kuinka monta euroa alueen asukasta kohti tuetaan ohjelmakauden aikana 2007-2013. Suhdelukuna on esitetty kuinka moninkertaista tuki on Länsi-, Itä ja Pohjois-Suomessa verrattuna Etelä-Suomeen. Tätä voidaan puolestaan verrata siihen kuinka paljon alueiden ammattikorkeakoulut voittavat tai häviävät vuonna 2014 vuoteen 2012 verrattuna ulkopuolisen soveltavan T&K-rahoituksen kriteerin perusteella ja rahoitusmallin perusteella kokonaisuutena.

Taulukosta on havaittavissa, että ammattikorkeakoulujen kokonaisrahoituksessa tapahtuu ennakkotietojen mukaan vuonna 2014 lähes 16 milj. euron siirtymä Etelä- ja Länsi-Suomen alueilta Itä- ja Pohjois-Suomen alueille. Tästä siirtymästä valtaosan, yli 12 milj. euroa, selittää muutos, joka on laskettu ulkopuolisen soveltavan T&K-rahoituksen laskentaperusteen mukaan. Selittäviä tekijöitä on muitakin, Länsi-Suomen alueella sijaitsevat ammattikorkeakoulut ovat menettämässä T&K-rahoituksen laskentaperusteen lisäksi yli 2 milj. euroa muiden mittareiden yhteisvaikutuksesta.

Etelä- ja Länsi-Suomen ammattikorkeakoulut joutuvat sopeuttamaan toimintaansa vähenevään rahoitukseen eniten Suomessa. SAMKin osalta sopeuttamistarve on yhteensä 10 milj. euroa vuoden 2012 tasosta vuoteen 2017 mennessä. SAMKin osalta siirtymää Itä- ja Pohjois-Suomeen T&K-rahoituksen mittarin perusteella on OKM:ltä viimeksi saatujen tietojen perusteella n. 900 000 euroa.

Alueiden ammattikorkeakoulujen menestyminen rahoitusmallin ulkoisen soveltavan T&K-rahoituksen laskentaperusteen mukaan noudattaa voimakkaasti tarjolla olevaa rahoitusta. Selitysaste näiden välisessä korrelaatiossa on yli 90%. Kausaliteetti on siis ilmeinen, mitä enemmän rahoitusta on tarjolla (ja sitähän on Itä- ja Pohjois-Suomessa tarjolla yli nelinkertaisesti Etelä- ja Länsi-Suomeen verrattuna) sitä enemmän alueen ammattikorkeakoulut ovat saamassa uuden rahoitusmallin perusteella. Onko tämä oikein? Ei ole. Jos ammattikorkeakoulu ei voi vaikuttaa asiaan niin sitä ei myös pidä rangaista tai palkita asian perusteella.

Aikaisessa vaiheessa rahoitusmallin kehittelyä T&K-rahoituksen mittari oli määritelty kilpaillun rahoituksen (TEKES, jne.) perusteella. Eri vaiheiden jälkeen mittarin perusteet muuttuivat määräytymään kokonaisrahoituksen perusteella. Nyt vasta ymmärrän mitä tämä muutos merkitsee; yli 12 miljoonan siirtymää ammattikorkeakoulujen rahoituksessa Etelä- ja Länsi-Suomesta Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Toimiluvista toimeen

Opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehet ovat viime viikot kuumeisesti käsitelleet ajallaan jätettyjä 24:ää ammattikorkeakoulun toimilupahakemusta. Itse hakemuksissa ei ollut yllätyksiä. Mikään yllättävä taho ei hakenut ammattikorkeakoulun toimilupaa, eikä mikään odotettu taho jättänyt hakematta.

Myöskään hakemusten sisällössä ei ollut yllätyksiä. Melko vähän oli esitetty koulutusvastuista luopumisia, ja tuskin lainkaan uusia koulutusvastuita. Jotain kuitenkin. Seuraavassa niin lyhyesti kuin mahdollista esitetyt muutokset:

OKM on lähtenyt käsittelemään hakemuksia arvioimalla ensin hakijoiden taloudelliset edellytykset. Yhteensä 14 ammattikorkeakoulua, näiden joukossa myös SAMK, sai kutsun lisäneuvotteluihin lähinnä taloudellisten kysymysten käsittelemiseksi. OKM:n virkamiesten mukaan taloudelliset edellytykset joko ovat tai sitten eivät, eli kyse on ON/OFF-tilanteesta. SAMKin neuvottelussa tarkennettiin taloudellisten riskejä, erityisesti kiinteistökustannusten ja ulkopuolisen rahoituksen sisältämien riskien kannalta. Loppupäätelmänä oli, että SAMKin taloudelliset riskit ovat hyvin hallinnassa.

Viime viikon keskiviikkona oli sitten kaikille ammattikorkeakouluille suunnattu keskustelutilaisuus toimilupien käsittelyn tilanteesta. Ministeri Kiuru toi tilaisuudessa varsin selväsanaisesti esille sen, että kaikki hakijat tulevat saamaan toimiluvan (edellyttäen luonnollisesti että täyttävät toimiluvan myöntämisen edellytykset, lisätty 31.10.2013), ja ilmeisesti jopa pysyvän sellaisen. Perusteluna hän toi esille hallitusohjelman kirjauksen, jonka mukaan jokaisessa maakunnassa tulee olla korkeakoulu. Hän ei nähnyt perusteita tai roolia myöskään väliaikaisille toimiluville.

Keskustelutilaisuudessa tuotiin esille se, että seuraavassa vaiheessa toimilupien käsittely siirtyy poliittiseen ja sisällölliseen valmisteluun. Monelle jäi mieleen kysymys mitä tuo voi tarkoittaa, jos kaikki kuitenkin saavat pysyvän toimiluvan. Varmasti ministeriö näkee tarpeita koordinoida ja järjestellä koulutusvastuita tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. Esimerkkinä keskustelutilaisuudessa tuotiin esille sosiaali- ja terveysalan koulutusvastuut, jotka vaatisivat kokonaisvaltaisen uudistuksen. Esimerkkinä mainittiin fysioterapeutin ja terveydenhoitajan koulutusvastuut. Fysioterapeutteja koulutetaan liikaa ja terveydenhoitajien koulutusta voitaisiin keskittää. Terveydenhoitajan koulutusvastuuta haki 20 ammattikorkeakoulua niistä 22:sta, jotka hakivat myös sairaanhoitajan koulutusvastuuta.Toimilupaprosessin aikana kokonaisvaltaista uudistusta ei saada aikaiseksi, mutta keskustelu on mahdollista näiltä osin aloittaa.

Jos uutta kutsua lisäneuvotteluun ministeriöön ei lähiviikkoina kuulu, ammattikorkeakoulut voivat kuulemma olla rauhallisin mielin. Olemme rauhallisin mielin joka tapauksessa.