Joskus asiat junnavat paikoillaan eikä millään tahdo päästä eteenpäin. Edellisessä kirjoituksessa kuvatun lennon jälkeen myös seuraava lento teki ennenaikaisen hätälaskun, tällä kertaa sairauskohtauksen takia Dresdeniin. Kuinka todennäköistä on hätälasku kahdella peräkkäisellä lennolla?
Tavoitteena oli München, josta piti olla jatkolento Namibiaan. Niin piti. Myöhästyimme siitäkin koneesta. Seurauksena jälleen vuorokauden odotus. Arvatkaapa tuliko mieleen kääntyä takaisin. Onneksi emme kääntyneet, koska silloin mieleen olisi jäänyt vain epäonnistuminen.
Lähes kolmen vuorokauden matkustamisen jälkeen pääsimme Windhoekiin. Perillä kaikki sujui niin kuin pitkin. Ensi töiksemme kerroimme kalastus- ja luonnonvaraministeriön kansliapäällikölle matkasuunnitelmista ja siitä kuinka hanke oli tarkoitus aloittaa. Tapasimme konsortion kaikki osapuolet, pohjustimme aloituskokouksen päätöksiä. Pidimme hankkeen kick off- kokouksen ja sen jälkeen virallisen hankkeen johtoryhmän aloituskokouksen. Tämän jälkeen oli vuorossa hankkeen kunniaksi järjestetty vastaanotto suurlähetystön asianhoitajan residenssissä. Upea tilaisuus, jossa oli läsnä ministeri Esau, kansliapäällikkö, useiden valtioiden suurlähettiläitä sekä muita arvokkaita asianosaisia.
Paluu Suomeen oli ongelmaton. Ongelmat ilmenivät vasta Suomessa. Windhoekissa luottokorttini tiedot oli kaapattu ja korttia käytetty matkan jälkeen useiden tuhansien eurojen edestä. Itse asiassa en edes harmistunut. Tein rikosilmoituksen poliisille ja oikaisupyynnön luottokunnalle, luottokunnan antamien ystävällisten ohjeiden mukaisesti. Mitä vielä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti