Olemme linjanneet SAMKin strategiassa yhtenä strategisena tavoitteena, että koulutamme kansainvälistä työvoimaa tulevaisuuden tarpeisiin. Nyt pyrimme ymmärtämään mitä tämä tavoite kaiken kaikkiaan sisältää ja mitä toimenpiteitä meidän tulisi käynnistää.
SAMKin ja Turun AMK:n strategista integraatiota selvittänyt selvitysmies Pentti Rauhala viisaasti nosti esille raportissaan yhdeksi yhteistyön kohteeksi vieraskielisen koulutuksen toteutusstrategian laatimisen. Tässä alastrategiassa tulisi selkiyttää vieraskielisen koulutuksen tavoitteita ottaen huomioon maahanmuuttajille tarkoitetun, ulkomaista työvoimaa Suomeen rekrytoivan koulutuksen, kaksois- ja yhteistutkintojen sekä koulutusviennin tarpeet.
Selvitysmies Rauhalan mukaan nykyisessä tilanteessa tulisi pohtia strategisemmin, mihin vieraskielisellä koulutuksella pyritään. Hän kysyy onko tavoitteena maassa asuvien ulkomaalaisten kouluttaminen, työvoiman rekrytointi ulkomailta työvoimapula-aloille, oman huippuosaamisen tarjoaminen kansainvälisille opiskelijoille vai yleensä kansainvälisten yhteyksien edistäminen ulkomaalaisten opiskelijoiden avulla.
Liittouma Turun AMK:n kanssa on solmittu ja toimintaohjelmaa lähdetään yhdessä kehittämään ensi viikolla pidettävässä kick off- kokouksessa. Tässä vaiheessa on hyvä hetki pohtia selvitysmiehen esille nostamia kysymyksiä.
Itse näkisin, että vieraskielisen koulutuksen tulisi jossain määrin itsekkäästi tavoitella Suomen ja edustamamme alueen kannalta etua vähintään kahdesta suunnasta: yhtäältä haluamme varmistaa mahdollisuuden työvoiman rekrytointiin ulkomailta, toisaalta haluamme tarjota suomessa asuville (äidinkielestä riippumatta) mahdollisuuden kansainväliseen koulutukseen, joka luo hyvät edellytykset siirtymiseen ulkomaille kansainvälisiin tehtäviin. Muut tavoitteet, kuten opiskelijavaihdon mahdollistaminen ja kansainväliset yhteydet, tulevat sivutuotteina.
Mikä voisi olla ala, jolle olisi eduksi mahdollistaa työvoiman rekrytointi ulkomailta? Ely-keskukset julkaisevat säännöllisesti ammattibarometrejä, joissa arvioidaan keskeisten työelämän ammattien lyhyen aikajänteen kehitysnäkymiä ja työvoiman saatavuusnäkymiä. Satakunnan ammattibarometrin mukaan Satakunnassa on pulaa SAMKin kouluttamilta aloilta ainakin sairaanhoitajista, sosiaaliohjaajista, kirjanpitäjistä ja taloushallinnon suunnittelijoista. Tällä hetkellä näille aloille ei ole vaikeuksia saada uusia opiskelijoita Suomesta.
SAMKilla on jatkossa täysin englanninkielistä koulutusta vain liiketalouden ja fysioterapian aloilla. Näistä fysioterapia mainitaan barometrissä alana, jolla on ylitarjontaa työvoimasta. Työvoiman houkuttelu ulkomailta näyttäisi tässä kohdin kohdistuvan täysin väärälle alalle. Tai sitten koulutuksessa on kyse jostain muusta.
Tarve strategisille pohdinnoille vieraskielisen koulutuksen osalta on ilmeinen.
lauantai 30. marraskuuta 2013
tiistai 19. marraskuuta 2013
Rahoitusmallin sisin olemus
Ammattikorkeakoulujen uusi rahoitusmalli astuu voimaan 1.1.2014. Valtioneuvoston asetus 822/2013 opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta, joka sinetöi uuden
rahoitusmallin, hyväksyttiin 21.11.2013 ja julkaistiin 25.11.2013 (muokattu 30.11.2013).
Jossain määrin huolestuttavaa on se, ettei korkeakoulujen rahoitusmalleista ylipäänsä keskustella juuri lainkaan, ei yliopistojen eikä ammattikorkeakoulujen. Yliopistojen rahoitusmalli astui voimaan tämän vuoden alusta, ja juuri tätä ennen julkaistiin Tieteessä tapahtuu- lehdessä jossain määrin kriittinen Otto Toivasen kirjoitus, jossa esitettiin kolme kysymystä yliopistojen rahoitusmallista. Kysymykset eivät ole saaneet vastauksia. Sen sijaan rahoitusmalliin vuoden 2015 alusta sisällytettävästä opiskelija-palautteesta on keskustelu Tieteessä tapahtuu- lehdessä varsin kiivaaseenkin sävyyn. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallista en ole nähnyt ensimmäistäkään kriittistä analyysiä.
Kaikki kuitenkin suurin piirtein tietävät mitä ammattikorkeakoulujen uuden rahoitusmallin astuminen voimaan ensi vuoden alusta alkaen tulee tarkoittamaan juuri oman ammattikorkeakoulun osalta.
Rahoitusmalliin sisältyy monta reilua ja aiheellistakin laskentaperustetta. Pidän tärkeinä laskentaperusteina ammattikorkeakoulujen tehtävän kannalta tutkintojen määrää, 55 op:n kertymää, Opala-palautetta ja työllistyneiden määrää. Myös kv-vaihtoon ja avoimeen amk:hon liittyvät mittarit ovat paikallaan.
Hallituksen esityksen mukaisen ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin ylivoimaisesti ongelmallisin laskentaperuste on mielestäni ulkopuolinen T&K-rahoitus perusrahoitusta määräävänä tekijänä. Myös julkaisujen määrä mittarina vaatisi jatkokehittämistä.
Ulkopuolinen T&K-rahoituksen laskentaperuste hyväksyy minkä tahansa tilastokeskukselle raportoitavan ulkopuolisen rahoituslähteen. Ammattikorkeakoulut nojaavat vahvasti toiminnassaan aluekehitysrahoitukseen. Aluekehitykseen osoitetut varat eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti alueille. Alla olevassa taulukosta käy ilmi kuinka aluekehitykseen osoitettu rahoitus (ESR+EAKR) jakaantuu Suomen neljälle eri rakennerahastoalueelle:
Samassa taulukossa on laskettu kuinka monta euroa alueen asukasta kohti tuetaan ohjelmakauden aikana 2007-2013. Suhdelukuna on esitetty kuinka moninkertaista tuki on Länsi-, Itä ja Pohjois-Suomessa verrattuna Etelä-Suomeen. Tätä voidaan puolestaan verrata siihen kuinka paljon alueiden ammattikorkeakoulut voittavat tai häviävät vuonna 2014 vuoteen 2012 verrattuna ulkopuolisen soveltavan T&K-rahoituksen kriteerin perusteella ja rahoitusmallin perusteella kokonaisuutena.
Taulukosta on havaittavissa, että ammattikorkeakoulujen kokonaisrahoituksessa tapahtuu ennakkotietojen mukaan vuonna 2014 lähes 16 milj. euron siirtymä Etelä- ja Länsi-Suomen alueilta Itä- ja Pohjois-Suomen alueille. Tästä siirtymästä valtaosan, yli 12 milj. euroa, selittää muutos, joka on laskettu ulkopuolisen soveltavan T&K-rahoituksen laskentaperusteen mukaan. Selittäviä tekijöitä on muitakin, Länsi-Suomen alueella sijaitsevat ammattikorkeakoulut ovat menettämässä T&K-rahoituksen laskentaperusteen lisäksi yli 2 milj. euroa muiden mittareiden yhteisvaikutuksesta.
Etelä- ja Länsi-Suomen ammattikorkeakoulut joutuvat sopeuttamaan toimintaansa vähenevään rahoitukseen eniten Suomessa. SAMKin osalta sopeuttamistarve on yhteensä 10 milj. euroa vuoden 2012 tasosta vuoteen 2017 mennessä. SAMKin osalta siirtymää Itä- ja Pohjois-Suomeen T&K-rahoituksen mittarin perusteella on OKM:ltä viimeksi saatujen tietojen perusteella n. 900 000 euroa.
Alueiden ammattikorkeakoulujen menestyminen rahoitusmallin ulkoisen soveltavan T&K-rahoituksen laskentaperusteen mukaan noudattaa voimakkaasti tarjolla olevaa rahoitusta. Selitysaste näiden välisessä korrelaatiossa on yli 90%. Kausaliteetti on siis ilmeinen, mitä enemmän rahoitusta on tarjolla (ja sitähän on Itä- ja Pohjois-Suomessa tarjolla yli nelinkertaisesti Etelä- ja Länsi-Suomeen verrattuna) sitä enemmän alueen ammattikorkeakoulut ovat saamassa uuden rahoitusmallin perusteella. Onko tämä oikein? Ei ole. Jos ammattikorkeakoulu ei voi vaikuttaa asiaan niin sitä ei myös pidä rangaista tai palkita asian perusteella.
Aikaisessa vaiheessa rahoitusmallin kehittelyä T&K-rahoituksen mittari oli määritelty kilpaillun rahoituksen (TEKES, jne.) perusteella. Eri vaiheiden jälkeen mittarin perusteet muuttuivat määräytymään kokonaisrahoituksen perusteella. Nyt vasta ymmärrän mitä tämä muutos merkitsee; yli 12 miljoonan siirtymää ammattikorkeakoulujen rahoituksessa Etelä- ja Länsi-Suomesta Itä- ja Pohjois-Suomeen.
Jossain määrin huolestuttavaa on se, ettei korkeakoulujen rahoitusmalleista ylipäänsä keskustella juuri lainkaan, ei yliopistojen eikä ammattikorkeakoulujen. Yliopistojen rahoitusmalli astui voimaan tämän vuoden alusta, ja juuri tätä ennen julkaistiin Tieteessä tapahtuu- lehdessä jossain määrin kriittinen Otto Toivasen kirjoitus, jossa esitettiin kolme kysymystä yliopistojen rahoitusmallista. Kysymykset eivät ole saaneet vastauksia. Sen sijaan rahoitusmalliin vuoden 2015 alusta sisällytettävästä opiskelija-palautteesta on keskustelu Tieteessä tapahtuu- lehdessä varsin kiivaaseenkin sävyyn. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallista en ole nähnyt ensimmäistäkään kriittistä analyysiä.
Kaikki kuitenkin suurin piirtein tietävät mitä ammattikorkeakoulujen uuden rahoitusmallin astuminen voimaan ensi vuoden alusta alkaen tulee tarkoittamaan juuri oman ammattikorkeakoulun osalta.
Rahoitusmalliin sisältyy monta reilua ja aiheellistakin laskentaperustetta. Pidän tärkeinä laskentaperusteina ammattikorkeakoulujen tehtävän kannalta tutkintojen määrää, 55 op:n kertymää, Opala-palautetta ja työllistyneiden määrää. Myös kv-vaihtoon ja avoimeen amk:hon liittyvät mittarit ovat paikallaan.
Hallituksen esityksen mukaisen ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin ylivoimaisesti ongelmallisin laskentaperuste on mielestäni ulkopuolinen T&K-rahoitus perusrahoitusta määräävänä tekijänä. Myös julkaisujen määrä mittarina vaatisi jatkokehittämistä.
Ulkopuolinen T&K-rahoituksen laskentaperuste hyväksyy minkä tahansa tilastokeskukselle raportoitavan ulkopuolisen rahoituslähteen. Ammattikorkeakoulut nojaavat vahvasti toiminnassaan aluekehitysrahoitukseen. Aluekehitykseen osoitetut varat eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti alueille. Alla olevassa taulukosta käy ilmi kuinka aluekehitykseen osoitettu rahoitus (ESR+EAKR) jakaantuu Suomen neljälle eri rakennerahastoalueelle:
Samassa taulukossa on laskettu kuinka monta euroa alueen asukasta kohti tuetaan ohjelmakauden aikana 2007-2013. Suhdelukuna on esitetty kuinka moninkertaista tuki on Länsi-, Itä ja Pohjois-Suomessa verrattuna Etelä-Suomeen. Tätä voidaan puolestaan verrata siihen kuinka paljon alueiden ammattikorkeakoulut voittavat tai häviävät vuonna 2014 vuoteen 2012 verrattuna ulkopuolisen soveltavan T&K-rahoituksen kriteerin perusteella ja rahoitusmallin perusteella kokonaisuutena.
Taulukosta on havaittavissa, että ammattikorkeakoulujen kokonaisrahoituksessa tapahtuu ennakkotietojen mukaan vuonna 2014 lähes 16 milj. euron siirtymä Etelä- ja Länsi-Suomen alueilta Itä- ja Pohjois-Suomen alueille. Tästä siirtymästä valtaosan, yli 12 milj. euroa, selittää muutos, joka on laskettu ulkopuolisen soveltavan T&K-rahoituksen laskentaperusteen mukaan. Selittäviä tekijöitä on muitakin, Länsi-Suomen alueella sijaitsevat ammattikorkeakoulut ovat menettämässä T&K-rahoituksen laskentaperusteen lisäksi yli 2 milj. euroa muiden mittareiden yhteisvaikutuksesta.
Etelä- ja Länsi-Suomen ammattikorkeakoulut joutuvat sopeuttamaan toimintaansa vähenevään rahoitukseen eniten Suomessa. SAMKin osalta sopeuttamistarve on yhteensä 10 milj. euroa vuoden 2012 tasosta vuoteen 2017 mennessä. SAMKin osalta siirtymää Itä- ja Pohjois-Suomeen T&K-rahoituksen mittarin perusteella on OKM:ltä viimeksi saatujen tietojen perusteella n. 900 000 euroa.
Alueiden ammattikorkeakoulujen menestyminen rahoitusmallin ulkoisen soveltavan T&K-rahoituksen laskentaperusteen mukaan noudattaa voimakkaasti tarjolla olevaa rahoitusta. Selitysaste näiden välisessä korrelaatiossa on yli 90%. Kausaliteetti on siis ilmeinen, mitä enemmän rahoitusta on tarjolla (ja sitähän on Itä- ja Pohjois-Suomessa tarjolla yli nelinkertaisesti Etelä- ja Länsi-Suomeen verrattuna) sitä enemmän alueen ammattikorkeakoulut ovat saamassa uuden rahoitusmallin perusteella. Onko tämä oikein? Ei ole. Jos ammattikorkeakoulu ei voi vaikuttaa asiaan niin sitä ei myös pidä rangaista tai palkita asian perusteella.
Aikaisessa vaiheessa rahoitusmallin kehittelyä T&K-rahoituksen mittari oli määritelty kilpaillun rahoituksen (TEKES, jne.) perusteella. Eri vaiheiden jälkeen mittarin perusteet muuttuivat määräytymään kokonaisrahoituksen perusteella. Nyt vasta ymmärrän mitä tämä muutos merkitsee; yli 12 miljoonan siirtymää ammattikorkeakoulujen rahoituksessa Etelä- ja Länsi-Suomesta Itä- ja Pohjois-Suomeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)