keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Julkisuuden vaikeus

Isot päätökset pitää valmistella huolella. Tämä tarkoittaa oman käsitykseni mukaan sitä, että päätöksen kaikki mahdolliset ratkaisuvaihtoehdot ja niihin liittyvät faktat tuodaan avoimesti esille. Päätöksentekijällä on näin kaikki oleellinen tieto käytettävissään.

Vaikka päätös olisi kuinka hyvin valmisteltu, se on harvoin, jos koskaan, kaikkien mielestä hyvä. Isoihin päätöksiin liittyy aina asianosaisia, jotka joutuvat tavalla tai toisella kärsimään päätöksen seurauksista. Erityisen hankalia ovat tässä suhteessa päätökset, jotka joudutaan tekemään tuotannollisten ja taloudellisten perusteiden seurauksena.

Otin kantaa hallitustyöskentelyn valmisteluun jo vuosi sitten aloituspaikkaleikkausten valmistelun yhteydessä. Totesin silloin, että kun päätökseen vaikuttavat eri tahojen intressit, päätös on aidosti auki siihen saakka kunnes intressit on saatu yhteensovitettua ja päätös on kypsä. Näin on edelleen. Päätös koostuu useista komponenteista ja yksittäisiin kohteisiin on vaikea ottaa kantaa matkan varrella niin kauan kun kokonaisuus on auki.

Valmistelun julkisuudesta on keskusteltu vuosien varrella lehdistössä varsin paljon. Matti Vanhanen ohjasi vahvasti ministereitään suljettuun valmisteluun.  Kataisen hallitus on käytännöissään avoimempi. Pääministeri ei ole lähtenyt tuomitsemaan yksittäisten ministereiden irtiottoja. Mutta tuskin hän on niistä iloinen ollut.

On helppo tehdä valmistelukäytännöistä muutama johtopäätös. Julkisen sektorin valmistelu on pääosin suljettua. Vasta asioiden tullessa käsittelyyn asiat julkistetaan ja silloin kaikki esittelyasiakirjat ovat julkisia. Vasta silloin.

Avoimen valmistelun ongelmana on se, että kukin valmistelussa esillä ollut yksittäinen vaihtoehto altistetaan erillistarkasteluun ja kunkin erillistapaus saa taakseen oman kannattajakunnan. Alueellisissa kysymyksissä rintamalinjat muodostuvat luonnollisesti alueellisesti. Vahvoilla ovat ne, joilla on media tai julkisuus muutoin takanaan.

Suljetun ja avoimen valmistelun välimuotoja ei oikeastaan ole. Tai on, tilanteessa että yksi tai useampi vaihtoehto päätöskokonaisuudesta tavalla tai toisella nousee julkiseen keskusteluun. Tässä tilanteessa kokonaisuus ei hahmotu, erillistarkasteluun nousevat vain ne vaihtoehdot, jotka sattuivat tulemaan julkisuuteen. Niitä yleensä puolustetaan sitäkin kiivaammin.

SAMKin toimilupahakemukseen liittyvästä päätöksenteosta on noussut esille kaksi erilliskysymystä, Kankaanpään taidekoulu ja Rauman hoitotyö. Päätöskokonaisuudessa puhutaan luonnollisesti huomattavasti suuremmasta määrästä vaihtoehtoja. Miksei kaikkia vaihtoehtoja käsitellä avoimesti julkisuudessa? Luonnollisesti siksi, että vaihtoehdoilla on henkilöstövaikutuksia. Henkilöstökysymyksiä pitää käsitellä henkilöstön kanssa yhteistoimintamenettelyssä - ei julkisuudessa. SAMKin 5.6. alkavista yt-neuvotteluista tiedotettiin henkilöstölle eilen 28.5.

Päätöksessä on aina kysymys kokonaisuudesta. Mikä on yksittäisen päätöksentekijän näkökulmasta kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto? Se hahmottuu vasta kun kaikki päätökseen liittyvät palaset ovat pöydällä. Ja ne ovat täysimääräisesti pöydällä vasta yt-menettelyn jälkeen. Vaikea, vaikea julkisuus.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Matkan jälkikirjoitus

Joskus asiat junnavat paikoillaan eikä millään tahdo päästä eteenpäin. Edellisessä kirjoituksessa kuvatun lennon jälkeen myös seuraava lento teki ennenaikaisen hätälaskun, tällä kertaa sairauskohtauksen takia Dresdeniin. Kuinka todennäköistä on hätälasku kahdella peräkkäisellä lennolla?

Tavoitteena oli München, josta piti olla jatkolento Namibiaan. Niin piti. Myöhästyimme siitäkin koneesta. Seurauksena jälleen vuorokauden odotus. Arvatkaapa tuliko mieleen kääntyä takaisin. Onneksi emme kääntyneet, koska silloin mieleen olisi jäänyt vain epäonnistuminen.

Lähes kolmen vuorokauden matkustamisen jälkeen pääsimme Windhoekiin. Perillä kaikki sujui niin kuin pitkin. Ensi töiksemme kerroimme kalastus- ja luonnonvaraministeriön kansliapäällikölle matkasuunnitelmista ja siitä kuinka hanke oli tarkoitus aloittaa. Tapasimme konsortion kaikki osapuolet, pohjustimme aloituskokouksen päätöksiä. Pidimme hankkeen kick off- kokouksen ja sen jälkeen virallisen hankkeen johtoryhmän aloituskokouksen. Tämän jälkeen oli vuorossa hankkeen kunniaksi järjestetty vastaanotto suurlähetystön asianhoitajan residenssissä. Upea tilaisuus, jossa oli läsnä ministeri Esau, kansliapäällikkö, useiden valtioiden suurlähettiläitä sekä muita arvokkaita asianosaisia.

Paluu Suomeen oli ongelmaton. Ongelmat ilmenivät vasta Suomessa. Windhoekissa luottokorttini tiedot oli kaapattu ja korttia käytetty matkan jälkeen useiden tuhansien eurojen edestä. Itse asiassa en edes harmistunut. Tein rikosilmoituksen poliisille ja oikaisupyynnön luottokunnalle, luottokunnan antamien ystävällisten ohjeiden mukaisesti. Mitä vielä?

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Poikkeuksellista

Kun jotain sellaista tapahtuu, joka ei kuulu käsikirjoitukseen, tulee miettineeksi mikä on olleellista ja tärkeää ja mikä on vain kohinaa tässä olemisen avaruudessa. Pieni ja mitätön asia oli se, että matkalla Namibiaan satuimme koneeseen, jonka toinen moottori nousuvaiheessa paukahteli ja löi tulta. Ei luonnollisestikaan mukava tunne, mutta kaikessa maailmanlaajuisen väkivallan ja kurjuuden mittakaavassa vähäinen tapahtuma. Miksi sitten mainitsen siitä. Sen takia, että tällaisten tapahtumien kautta ihminen edes hetkeksi pysähtyy ja miettii asioiden tärkeysjärjestystä.

Enää ei ole kiire Namibiaan, eikä oikeastaan minnekään muuallekaan. Moottorin irtisanoutuminen pysäytti meidät yli vuorokaudeksi. Ja aiheutti myös 24h suunnittelematonta aikaa. Se on mielenkiintoinen tilanne, johon ei voinut valmistautua eikä varautua. Aikaa ajatella. Tässä yhteydessä mietin myös sitä, että yleensä asiat tulevat meille yllättäen ja pyytämättä. Ihmisen kuolema tulee aina yllättäen, vaikka kuinka olisimme siihen valmistautuneita. Muutokset työympäristössä tulevat aina yllättäen. Negatiiviset asiat ylipäänsä ovat aina ikäviä yllätyksiä, vaikka ne kuinka olisivat olleet nähtävissä.

Kyse on varmaankin siitä, että pitäisi osata nähdä ja ymmärtää käynnissä olevan muutoksen merkit. Näemmekö ne, vai uskottelemmeko itsellemme, että mitään pahaa ei meille voi tapahtua. Kyllä, ja vieläpä niin, että muutoksen tunnistamisen jälkeen taistelemme muutosta vastaan kaikin mahdollisin keinoin.

Jaa, oma 24h on ohi, kone näyttää ottavan matkustajia sisään. Kovin lyhyt oli tuo aika ajatella. Tai ei se ajan vika ollut. Käyttäkäämme aika viisaasti.