keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Online kurssit ovat ihan MOOC

Kampuksen kilpailutusta valmistelevan työryhmän kokous heinäkuussa sai yllättävän uuden sisällön, kun puheenjohtaja toi kokoukseen kaksi uudenlaisen oppimisen johtavaa asiantuntijaa. Jari Multisilta on TTY:n professori Porissa, Helsingin yliopiston ylläpitämän CICERO learning -verkoston johtaja ja säännöllisesti vieraileva tutkija Stanford yliopistossa. Harri Ketamo on yrittäjä, koulutuspelien kehittäjä ja pieneltä osin myös SAMKin tutkija ja opettaja. Viesti näiltä herroilta oli selvä, yliopistomaailma ja korkeakoulutus on voimakkaassa muutoksessa. Muutoksen suunta on ollut nähtävissä jo jonkin aikaa. Nyt muutos on saanut selkeän kasvualustan.

MOOC (Massive Open Online Course) on akronyymi, jota en tuntenut vuosi sitten. Nyt tämä amerikasta lähtenyt käsite kokoaa yhteen satojatuhansia opinhaluisia eri puolilta maailmaa. Viime vuotta on sanottu MOOCin vuodeksi. Useimmat amerikkalaiset huippuyliopistot ovat lähteneet mukaan MOOC-maailmaan. Kurssitarjonta tulee yliopistoista,  kurssinjärjestäjinä toimivat yksityiset "kustantajatalot" kuten Coursera, edEx ja Udacity.

Mitä tämä muutos sitten tarkoittaa? Luento-opetus ei välttämättä enää jatkossa kiinnosta, kun verkosta saa saman tiedon paljon helpommin ja paremmin. Yliopistoille tämä merkitsee suurta mahdollisuutta, jonka koko merkitystä ei vielä täysin ymmärretä. Varmaa on se, että verkkokurssien avulla järjestäjät saavat arvokasta tietoa opiskelijoista, mahdollisista todellisista osaajista. Se on arvokasta tietoa rekrytoinnin kannalta, se on rahanarvoista tietoa.

Miten tämä kehitys sitten kehittyy? Hyväksyttävästi suoritetut MOOC-kurssit tullaan hyväksymään laajalti eri maiden korkeakouluissa. Kaliforniassa on tiettävästi jo laki, joka velvoittaa hyväksymään MOOC-kursseja. Täydennyskoulutus tulee suuntautumaan vahvasti MOOC-pohjalle. Opettajien työaikaa vapautuu pienryhmien ja harjoitustöiden ohjaukseen. Niihin asioihin, joita ei voi verkkokursseilla opettaa.

Alan osaamista on keskittynyt Satakuntaan ja tätä meidän tulisi hyödyntää. MOOC on myös markkinointi-ikkuna ulos maailmaan, vetovoiman kannalta erittäin tärkeä näkökulma. Sellaisia kursseja, joita on jo maailma väärällään ei kannata tarjota. Alueita, joilla kurssitarjonnassa ei juurikaan ole kilpailua ovat Ketamon ja Multisillan mukaan esim. terveydenhuolto, ympäristöteknologia ja matkailu.

Niin, mehän olimme kampustyöryhmän kokouksessa. Mitä tämä kehitys merkitsee uuden yhteiskampuksen kannalta? Varmasti se merkitsee luento-opetustilojen hallittua vähentämistä ja vuorovaikutustilojen lisäämistä. Kahvilakulttuuria luentosalien sijaan, muuntojoustavia tiloja. Kampus on viihtyisä kokoontumispaikka. 

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Korkeakouluyhteistyö - pakko-, järki- vai rakkausliitto?

Otsikon mukainen SuomiAreena-keskustelu käytiin tänään Puuvillan puistossa. Otsikon kysymykseen saatiin selkeä vastaus jo 15 minuutissa, yhteistyö on ennen kaikkea järkevää. Yhteistyöstä osapuolet saavat varmasti enemmän kuin siihen laittavat. Puheenvuoroissa koettiin, että yhteistyölle on myös selvää työntöä, joten pakkoliittokin voisi tulla kysymykseen. Rakkausliittokaan ei tulevaisuudessa ole joidenkin mielestä poissuljettu.

Tampereen yliopiston rehtori Kaija Holli toi esille paitsi yliopistojen profiloitumisen ongelmat myös sen, että yhteistyö ei ole itsetarkoitus. Olen kuullut tämän viestin yliopistokeskuksen emoyliopistojen johdon suusta ennenkin. Vieläkään en ymmärrä mitä se tarkoittaa. On itsestään selvää, ettei yhteistyö ole itsetarkoitus, kaikella mitä teemme on tarkoitus. Otetaanko sanavalinnalla etäisyyttä jollain tavalla, en tiedä. Täytyy muistaa, että teemme jo nyt monella alueella ja monella tasolla erittäin tuloksellista yhteistyötä yliopistokeskuksen yliopistojen asiantuntijoiden kanssa.

Keskustelu ajautui alkupuheenvuorojen jälkeen yleisökysymysten siivittämämänä yksityiskohtiin, jotka välttämättä eivät käsitelleet yhteistyötä. Yleisössä oli ainakin kolmen ammattikorkeakoulun johtoa, kahden ammattikorkeakoulun hallituksen jäseniä, yhden pääluottamusmies ja useamman ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Yliopistojen edustajat olivat hiljaisempia. Useita näkökulmia nousi esille, yhteistä niille oli yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erot ja mahdolliset "hajuraot".

Eniten aikaa käytettiin nimikkeisiin, erityisesti siihen miksei ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta voisi käyttää maisteri-nimikkeen jotain muotoa, esimerkkinä mainittiin maisteri (AMK). Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo totesi, ettei tutkintoja ja nimikkeitä pitäisi sekottaa. Samaa toisti Kaija Holli. Hyvää perustelua en kuullut. Yhteisymmärrys oli siitä, että tutkinnot ovat erilaisia ja että molemmille tutkintotyypeille on kysyntää. Yleisöstä tuotiin esille sekin, että yritykset tietävät tutkintojen eron, joten nimikkeistä vouhkaaminen ei ole mielekästä. Tämä oli ainoa kohta, jossa yleisö antoi aplodeja.

Mielestäni nimikkeistä vouhkaaminen ei olekaan mielekästä. Kunhan joku keksisi ylemmälle ammattikorkeakoulututkinnolle jonkun järkevän nimikkeen. Tällä hetkellä sairaanhoitaja (AMK), joka tekee kolmen vuoden työkokemuksen ja n. kahden vuoden opiskelun ja opinnäytetyön jälkeen ylemmän ammattkorkeakoulututkinnon, saa nimikkeeksi sairaanhoitaja (ylempi AMK). Minusta tuo on kaikkea muuta kuin hyvä ja palkitseva tutkintonimike. Mutta ongelmaa ei ole, voimme antaa pyydettäessä todistuksen englanniksi nimikkeellä Master of Health Care.

Keskustelu on hyväksi. Keskustelussa tuotiin esille sekin, että aika hoitaa ongelmat. Olen itsekin varma siitä.