Kasvua sopimuksen mukaisesti

Päivittäin julkisuudessa pohditaan miten Suomi saisi uusia eväitä talouskasvulle. Vuoden viimeisen päivän HS:n talouskatsauksessa todetaan, että Suomen talous toipuu hitaasti. Odotukset kasvusta lähivuosina perustuvat viennin vetämiseen, joka taas perustuu oletuksiin euroalueen toipumisesta kriiseistä.

Mielenkiintoisinta antia artikkelissa ovat kansantaloustieteen professori Matti Pohjolan huomiot. Hän toteaa HS:ssa "Kaikki indikaattorit näyttävät, että nyt ollaan aallonpohjassa. Mitään käännettä nousuun ei vielä näy." Huolestuttavaa on Pohjolan huomio, että "Viennin rakenne on muuttunut hirveän paljon takaisin väli- ja bulkkituotteisiin pois korkean jalostusarvon tuotteista." Teollisuuden ja tietotekniikan välimaastossa tapahtuu kuitenkin Pohjolan mukaan paljon kiinnostavia asioita. Teollisen internetin kasvupotentiaali on hänen mukaansa suuri.

Ylijohtaja Juhana Vartiainen toteaa puheenvuorossaan VATTin verkkosivuilla, ettei vienti riitä talouden kääntämiseen nousuun vaan tulisi huolehtia myös tarjontatekijöistä. Erityisesti tulee varmistaa työvoiman tarjonta, työikäisen väestön kasvu. Iso osa työvoiman lisätarjonnasta on ulkomailta lähtöisin olevan työvoiman hyödyntämistä, jossa Ruotsi on onnistunut Suomea huomattavasti paremmin. Suomessa työvoima Vartiaisen mukaan supistuu. Omiin havaintoihinsa perustuen hän väittää, että Suomessa on työvoimapulaa, joka aikaansaa yrityksiä siirtämään toimintaansa muualle.

Valtio on toistaiseksi ollut melko kyvytön aktiivisiin talouden kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimiin. Valtiolta on puuttunut visio siitä mistä kasvu syntyy ja mitä sen eteen pitäisi tehdä. Viimeisimpänä toimenaan valtio heittää vastuuta Suomen talouskasvun ruokkimisesta 12 suurimmalle kaupunkiseudulle, jotka tuottavat yli 2/3 Suomen bkt:stä. On laadittu kasvusopimus kunkin kaupunkiseudun kanssa. Positiivista sopimusmenettelyssä on se, että ensimmäistä kertaa seutukuntien toimijat yhdessä ovat pohtineet kasvun eväitä, ja korkeakoulut ovat olleet keskeisesti mukana näissä kaupunkien vetämissä prosesseissa. SAMK yhtenä sopimuskumppanina sitoutuu sopimuksessa tunnistettuihin kasvun elementteihin yhdessä kuuden ministeriön, kahden ely-keskuksen, maakuntaliiton, Porin kaupungin ja kaupunkiseudun kuntien, yliopistokeskuksen, Diakin ja Prizztech Oy:n kanssa. Kasvusopimukset allekirjoitettiin  20.12.2013 Helsingissä.

Kasvusopimuksilta odotetaan paljon. Ministeri Jan Vapaavuoren mukaan sopimuksiin on onnistuneesti priorisoitu kaupunkien keskeisimmät osaamiskärjet ja ne vahvistavat suurten kaupunkiseutujen roolia alueidensa ja Suomen talouden vetureina. Kasvusopimuksien perimmäisinä tavoitteina ovat merkittävät kasvuhyppäykset, uudistuminen ja kansainvälistyminen kestävällä tavalla. Näin korkealle asetetun riman täytyy merkitä oikein kohdennettuja voimavaroja myös valtion puolelta.

Mielestäni olemme Satakunnassa ja SAMKissa oikealla tiellä. Olemme tunnistaneet kasvusopimuksessa kasvun edellytyksiä ja toteutamme ne sovitusti, panostamme ely-keskuksen tuella Digitaalinen Satakunta- hankkeeseen  ja tavoittelemme juuri sitä mitä prof. Pohjola peräänkuuluttaa, sekä ennen kaikkea, panostamme oikein kohdennettuun vetovoimaiseen koulutukseen, joka luo alueelle elintärkeää työvoiman tarjontaa.  

Toimiluvat ja rakenteet

Voimme onnitella itseämme. Kaikki toimilupaa hakeneet ammattikorkeakoulut saivat hakemansa. Toimilupakierroksessa oli paljon hyvää. Kaikilla ammattikorkeakouluilla on nyt saman sapluunan läpi tehdyt suunnitelmat koulutuksista ja talouden sopeuttamisesta vuoteen 2018 saakka. Talouden sopeuttamisen ja taloudellisten toimintaedellytysten osalta OKM tarkasti huolellellisesti suunnitelmat ja niihin liittyvät riskit. Itse toiminnan osalta tilanne ei näyttäydy aivan samassa valossa.

Peräänkuulutin puheenvuorossani viimeisessä Agorassa rohkeampia toimia kansallisten rakenteiden uudistamiseen. En kokenut sahaavani omaa oksaa, tässä taloudellisessa tilanteessa ei ole varaa ylläpitää yhtään päällekkäisyyttä tai perustelematonta koulutusta. Se mitä ei tehdä kokonaisuuden suhteeen kaatuu yksittäisten toimijoiden niskaan. On selvää, ettei mitään uudistuksia voi toteuttaa ilman perusteellista arviointia ja harkintaa.

Tätä taustaa vasten täytyy pitää tervetulleena sitä, että toimiluvissa velvoitetaan pääkaupunkiseudun ammattikorkeakouluja (Laurea, Metropolia ja Haaga-Helia) toimittamaan "vuoden 2016 maaliskuun loppuun mennessä valtioneuvostolle selvitys ammattikorkeakoulujen päällekkäisen koulutustarjonnan purkamisesta ja rakenteiden kehittämisestä siten, että ammattikorkeakoulujen toimintaa voidaan koota nykyistä vahvempiin osaamiskeskittymiin".

Rakenteellinen kehittäminen etenee, mutta kovin hitaasti.

Kuka omistaa korkeakoulun?

Minulla oli viikolla ilo tavata Bangkok Universitystä vaihdossa oleva liiketalouden opettaja Dr. Lokweetpun Suprawan. Keskustelussa nousi esille myös korkeakoulujen omistussuhteet. Kävi ilmi, että Bangkok University on täysin yksityinen, pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja on Thaimaassa tunnettu laulaja Petch Osathanugrah.

Suomessa yliopistot ovat laissa nimettyjä julkisoikeudellisia laitoksia (kaksi säätiöpohjaisia). Ammattikorkeakoulut ovat ensi vuoden alusta kolmea lukuunottamatta osakeyhtiöiden ylläpitämiä yksityisiä korkeakouluja, jotka kuitenkin lain ja rahoituksen perusteella toteuttavat pääosin julkista tehtävää.

Ammattikorkeakoulujen omistussuhteet ensi vuoden alusta käyvät yksityiskohdissaan ilmi ammattikorkeakoulujen toimittamista toimilupahakemuksista. Omistussuhteissa yhteinen nimittäjä on, että pääomistajina valtaosassa ammattikorkeakouluja ovat joko kaupungit tai kuntayhtymät. Poikkeuksiakin on, kahden ammattikorkeakoulun osalta pääosan osakkeista omistavat rekisteröidyt yhtistykset (Diak ja Humak), kahdessa säätiöt (Haaga-Helia ja Arcada), yhdessä yliopisto (Ab Yrkeshögskolan vid Åbo Akademi, eli Novia),  ja yhdessä holding osakeyhtiö (XAMK).

Ammattikorkeakoulujen pienomistajatahot ovat hyvin heterogeeninen joukko kuntia, kuntayhtymiä, kannatusyhtiöitä, yhdistyksiä, säätiöitä, elinkeinoelämän edustajia ja yliopistoja. Elinkeinoelämän edustus omistajissa on Haaga-Helialla, VAMK:lla ja SAMKilla, ja näistä SAMK on ainoa jolla on omistajana kolme elinkeinoelämän edustajaa, kaksi kauppakamaria (Rauman ja Satakunnan kauppakamarit) sekä yrittäjäjärjestö (Satakunnan yrittäjät). Paikallinen yliopisto omistaa ammattikorkeakouluista tällä hetkellä Novian lisäksi pienosakkaana Saimiaa, VAMKia ja Lapin AMK:ta.

Aivan viime päivinä on käynyt ilmi, että pari uuttakin yliopistoa on kiinnostunut tulemaan mukaan ammattikorkeakoulujen omistajiksi. Turun yliopisto on jo tehnyt päätöksen osallistumisesta Turun AMK:n suunnattuun osakeantiin, Helsingin Sanomien mukaan "varmaan pienellä, muutaman prosentin osuudella". Keskisuomalainen kertoi eilisessä printtilehdessä, että myös Jyväskylän yliopisto on kiinnostunut ostamaan osan Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Tällä hetkellä Jyväskylän kaupunki omistaa 90 % JAMKin osakkeista. JAMKin hallituksen puheenjohtaja Aila Paloniemi on tyrmistynyt yliopiston aloitteesta, eikä yliopistoa hänen mukaansa kaivata jarruttamaan ammattikorkeakoulun ripeää kehitystä. Paloniemi pitää yliopiston esitystä nurkanvaltauksena. Keskisuomalainen aivan oikein rauhoittelee tämän päivän pääkirjoituksessaan, ettei yliopiston omistajuus turmelisi ammattikorkeakoulua.

Hyvällä syyllä voidaan kuitenkin pohtia yliopistojen motiiveja omistaa ammattikorkeakouluja. Siinä mielessä Paloniemi on oikeassa, ettei yhteistyöhön omistussuhde ole millään muotoa edellytys. Se voi olla jopa rasite tasavertaiselle yhteistyölle. Motiivina täytyy olla joku kauaskantoinen potentiaalinen hyöty yliopistolle, esim. ajatus siitä, että duaalimalli puretaan jossain vaiheessa ja omistussuhde toisi hyvät neuvotteluasemat korkeakoulujen rakenteiden yhdistämisessä.

Oli miten oli, Åbo Akademin rehtori Jorma Mattinen sanoo Helsingin Sanomissa asian varsin suoraan: "Ihmettelen miten kauan Suomessa on varaa pitää yllä kahta korkeakoulujärjestelmää päällekkäin."