maanantai 23. kesäkuuta 2014

Duaali- vai monomalli

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene esitti maaliskuussa, että ammattikorkeakouluista ja yliopistoista muodostuva korkeakoululaitos ei nykyisen kaltaisena vastaa niihin haasteisiin, joiden edessä Suomi nyt on. Nykymallin sijaan suomalaista korkeakoululaitosta tulisi kehittää yhtenä kokonaisuutena. Kahdesta erillisestä sektorista muodostuva korkeakoulujärjestelmä, niin sanottu duaalimalli, on kahden vuosikymmenen ajan palvellut hyvin suomalaisen yhteiskunnan tarpeita. Nyt rakenteen kuitenkin katsotaan kaipaavan uudistamista.

Perusteena tälle Arenen ulostulolle oli se, että vähän aiemmin yliopistopuolelta oli esitetty mallia, jossa ammattikorkeakoulut vastaisivat bachelor-tasoisesta koulutuksesta ja yliopistot ylempien tutkintojen koulutuksesta. Tällainen erikoistuminen, bachelor-tehtaat ja tiedemonopolit, ei ole mikään ratkaisu laadukkaan monipuolisen korkeakoulutuksen kehittämiseksi Suomen eri alueiden ja työelämän tarpeiden mukaisesti.

Keskustelu korkeakoulutuksen kehittämisen malleista ei saanut kevään aikana juurikaan tuulta. Kunnes tänään maan päälehti Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, jossa yliopistojen rehtoreilta kysyttiin mielipidettä asiasta. Tulos oli mielenkiintoinen. Pääkaupunkiseudun yliopistojen rehtorit eivät nähneet yhtenäisessä korkeakoululaitoksessa juurikaan etuja nykyjärjestelmään verrattuna. Sen sijaan muun Suomen rehtorit näkivät ammattikorkeakoulujen rehtoreiden tapaan kehittämistarpeita.

Yliopistojen rehtoreiden kommentit ovat arvokas kooste näkemyksiä. Niistä käy selville, ettei yhtenäinen korkeakoululaitos olisi sellaisenaan mikään yleispätevä ratkaisu. Tiedeyliopistojen toimintaedellytyksiä ei saa heikentää. Pienemmille paikkakunnille yksi organisaatio voisi kuitenkin olla järkevää voimavarojen tehokkaan käytön ja erikoistumisen takia. Lisäargumentteina tuotiin esille parempi kansainvälinen profiloituminen, joustavat opintopolut sekä yhteistyön esteiden poistaminen.

HS:n artikkeli on ansiokas siitäkin näkökulmasta, että kun puhutaan Suomen edusta, asioita tulee tarkasteltella koko Suomen kannalta. Ei vain pääkaupunkiseudun, eikä yhden sektorin. 

torstai 12. kesäkuuta 2014

Suomi100 - Suomi koulutuksen maailman kartalle

Kuten aiemmin blogikirjoituksessani kirjoitin, viime perjantaina näyteltiin ensimmäinen näytös näytelmässä Suomi100. Kaksi ministeriä oli Otaniemessä paikalla käynnistämässä hanketta, jonka avulla on tarkoitus tehdä Suomesta maailmanluokan koulutuksen ja osaamisen huippumaa. Hankkeella halutaan ottaa ensimmäinen askel Suomen tekemiseksi kansainvälisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kärkimaaksi. Samalla koulutusviennistä halutaan tehdä kannattavaa liiketoimintaa.  

Paljon suuria sanoja, kannatettavia sanoja, mutta harvinaisen vähän villoja. Sisällöksi jäi ministeri Stubbin teesit: Lisää kansainvälisyyttä, lisää teknologiaa, Suomen brändi on koulutus, koulutus, koulutus. Näkyvimmin seuraavana päivänä uutisoitiin Peter Vesterbackan esittämä hyvä tavoite: 100 000 ulkomaalaista (maksavaa) opiskelijaa Suomen satavuotisjuhliin mennessä. Tällä hetkellä ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita on Suomessa noin 20 000.

Suunnitelmaa siitä miten tavoitteet toteutetaan ei ole esitetty. Osanottajien keskuudessa esiintyi epäilyjä siitä mitä on mahdollista saavuttaa tilanteessa, että samalla koulutuksesta aiotaan edelleen leikata. Epäilyihin tilaisuuden järjestäjät vastasivat tällä viikolla lähettämässään kirjeessä:

"Tilaisuuden viimeisen puolen tunnin kyselysession aikana kuulimme monta kertaa mainittavan ”haasteet, ”ongelmat” ja ”mahdottomuudet”. Keskustelu kääntyi siis varsin perinteiseen suuntaan. Ehdotamme ja toivomme, että kerrankin voisimme näiden sijaan keskittyä tarjolla oleviin mahdollisuuksiin ja siihen, miten muodolliset esteet poistetaan."

Samassa kirjeessä järjestäjät ilmoittivat : "Seuraava Suomi100 –tapahtuma pidetään Euroopan suurimmassa kasvuyrittäjyystapahtumassa Slushissa 18.11. Tähän on viisi kuukautta aikaa – ryhdytään hommiin."

Ryhdytään vaan, mitäs tehdään?