sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kommentteja hallitusohjelmasta korkeakoulujen kannalta

Sanottakoon heti alkuun, että Sipilän hallituksen ohjelma on looginen paketti: julkista taloutta sopeutetaan, palkansaajia kannustetaan, tuensaajilta leikataan ja talouden rattaita rasvataan. Yksityiskohdista voi aina olla eri mieltä, mutta näin sen hallitusohjelman kokonaisuutena tulee tässä tilanteessa rakentua.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen indeksien jäädytys on harmillinen yhtälö ja kirpaisee eniten ammattikorkeakouluja, joihin jo edellisellä hallituskaudella kohdentui n.123 miljoonan leikkaus. Käytännössä jäädytys tarkoittaa sitä, että henkilökunnan palkankorotuksiin ei ole varaa lainkaan.

Korkeakouluja koskeva 75 miljoonan leikkaus on otsikoitu "korkeakoulujärjestelmän ja tutkimustoiminnan kustannustehokkuuden parantaminen ja hallinnon sekä korkeakouluverkon rationalisointi". Annettuja esimerkkejä toimenpiteistä on syytä kommentoida kutakin omalta kannaltamme:
  • "kokoamalla talous- ja henkilöstöhallinnot yhteen palvelukeskukseen": Oma taloushallintomme on jo ulkoistettu kustannus-tehokkaasti. Talous- ja henkilöstöhallintomme on näin ollen hyvin pieni (yhteensä n. 10 hlöä) ja kyseinen yhdinryhmä tarvitaan joka tapauksessa.
  • "karsimalla hallinnon päällekkäisyyksiä (mm. palvelukeskusten, tiedekuntien, laitosten ja keskushallinnon välillä)": Omissa tiedekunnissamme/laitoksissamme (joita kutsutaan osaamisalueiksi) ei ole lainkaan hallintoa. Tämä esimerkki kohdistuu yliopistoihin.
  • "yhteistyöllä it-järjestelmien hankinnassa ja kehittämisessä sekä mahdollisesti kokoamalla perustietotekniikka yhdelle toimijalle Valtorin tapaan": Yhteistyötä hankinnoissa tehdään jo laajalti. Sen sijaan perus-ICT:n kokoaminen yhden toimijan alle on uusi ajatus ja vaatii pohdintaa. Uskoisin, että tähän suuntaan kehittyvä prosessi käynnistyy, ja ehkä ehdotus korkeakoulujen lähtemisestä CSC Oy:n omistajiksi on jo sellainen.
  • "tiivistämällä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tukipalveluissa, kirjastoissa ja kielikoulutuksessa": Oleellisilta osiltaan tämä koskee toimintaa yliopistopaikkakunnilla, jossa toimintoja yhdistämällä voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä. Ääriesimerkkinä on luonnollisesti Tampere3-prosessi, jossa Tampereen kolme korkeakoulua tähtäävät yhdistymiseen yhdeksi yliopistoksi vuonna 2019. Myös yliopistokeskuspaikkakunnilla on mahdollisuus pienimuotoisempiin säästöihin.
  • "muuttamalla aiempien opintojen hyväksilukukäytäntöjä väljemmiksi". Tai pitäisikö sanoa oikeudenmukaisemmiksi.
  • "vahvistamalla korkeakoulujen erikoistumista ja keskittymistä sekä rationalisoimalla korkeakouluverkkoa": Tämä on aivan eri tason toimenpide kuin edelliset. Tässä puhutaan yhtäältä strategisesta erikoistumisesta ja toisaalta korkeakouluverkon koostumuksen muutoksista, eli suomeksi toimijoiden vähentämisestä. Tampere3 toteuttaa jälkimmäistä.
Tulkitsen edellä olevan perusteella, että valtaosa tästä leikkauksesta kohdentuu yliopistoihin ja yliopistopaikkakunnille. Todetaanhan kustannussäästöjen päätöksenteon jäävän korkeakouluille "yliopistojen itsehallintoa kunnioittaen". 

Hallitusohjelman kirjaus alemman korkeakoulututkinnon työelämälähtöisyyden parantamisesta tuo yliopistot virallisesti ammattikorkeakoulujen tontille. Ajatuksena on, että merkittävä osa (jopa 20%) opiskelijoista siirtyisi yliopistosta työelämään kandidaatin tutkinnolla. Tavoitteen toteutuessa duaalimalli liudentuu entisestään ja korkeakoulujen tarjontaa tulee avoimesti tarkastella kokonaisuutena. Tähän kokonaisuuteen sisältyvä kelpoisuusvaatimusten päivittäminen julkisella sektorillä on tervetullut linjaus.

Kolmannen lukukauden käyttöönotto korkeakouluissa tuntuu ainakin omista lähtökohdistamme täysin nykytilanteen toteamiselta. Olemme lisänneet vuosi vuodelta kesätarjontaamme ja CoastAL- yhteistyön puitteissa tätä on tarkoitus lisätä monimuotokoulutuksena merkittävästi edelleen.

Hallitusohjelma toteaa, että opintopoluista tehdään mahdollisimman joustavat koulutusasteiden sisällä ja välillä. Olemme jo toteuttamassa hallitusohjelman linjausta, koska aivan samaan tähtää Satakunnassa aloitettu yliopistokeskuksen yksiköiden ja SAMKin välinen opetussuunnitelmien yhdentämistyö.

Elinkeinoelämän tukemisessa hallitus vähentää tukea Tekesin kautta ja luopuu kokonaan toimimattomista ohjelmista, kuten INKA ja SHOK. INKA olisi voinut olla toimiva, kytkettiinhän se alunperin valtion ja kaupunkien välisten kasvusopimuksiin, joissa ammattikorkeakoulut olivat aktiivisina valmistelijoina ja toteuttajina. INKAn hallinnointi kuitenkin epäonnistui täysin, ristiriitainen valmistelu johti kaikkea muuta kuin tasapainoiseen ja kasvua tukeavaan kokonaisuuteen. Nyt se on helppoa ja uuden hallituksen näkökulmasta perusteltua lakkauttaa.

Edelliseen liittyen on hienoa todeta, että hallitus aikoo vahvistaa korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä innovaatioiden kaupallistamiseksi. Tarkoitus on rahoituksellisesti tukea alueellisia ja alakohtaisia osaamiskeskittymiä. Tulkitsen tämän positiivisesti siten, että painopistettä kasvun aikaansaamiseksi siirretään Tekesin rahoituksesta korkeakoulujen innovaatiorahoitukseen.

Monenlaista prosessia on siis tiedossa korkeakouluille. Selvää on, että tiukat ajat jatkuvat, mutta yleissuunta näyttää lupaavalta: hallitusohjelmaan sisältyvistä uhkista huolimatta mahdollisuudet tuntuvat kohtuullisen suurilta.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Lukukausimaksujen puolesta ja vastaan

Terveisiä amk-päiviltä Tampereelta.

Avauspäivän korkeakoulupoliittista keskustelua sävyttivät hallitusneuvottelut ja erityisesti neuvotteluissa tehty maahanmuuttopolitiittinen linjaus, jonka mukaisesti otettaisiin käyttöön lukukausimaksut EU‐ ja ETA–alueiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Linjaus on johtanut valtavaan määrään mielipiteitä, jotka ovat olleet joko puolesta tai vastaan.

Opiskelijajärjestöt hyvin vakaasti pyrkivät todistamaan, että lukukausimaksujen käyttöönotto on kannattamatonta ja vie kansainvälistymistä jopa taaksepäin. Ammattikorkeakoulujen johdon suulla tuotiin taas esille lukukausimaksujen myönteiset puolet, maksut houkuttelisivat maksavia asiakkaita, joilla koulutukseen varatut rahat ovat olemassa. 

Keskustelu on urautunut ja kulkeutunut jopa väärille urille. Yhtään kunnollista argumenttia en ole kuullut siitä, miksei lukukausimaksuja mahdollistettaisi. Siis siten, että korkeakoululle olisi mahdollista asettaa lukukausimaksut, mutta ei pakollista. Jos lukukausimaksujen periminen osoittautuisi korkeakoululle kannattamattomaksi, korkeakoulu varmasti hyvin nopeasti poistaisi maksut. Maksut ilman muuta toimisivat korkeakoulujen välisen kilpailun välineenä.

Mutta ennen kaikkea lukukausimaksujen mahdollistaminen samalla mahdollistaisi suomalaisten korkeakoulututkintojen ja tutkintokoulutuksen myynnin ulkomaalaisille opiskelijoille, siitä riippumatta onko maksajana opiskelija itse, organisaatio tai valtio.

Samalla kun keskustelu on urautunut lukukausimaksuihin, on unohtunut maahanmuuttolinjauksen loppuosa, joka kuuluu: "... ja kannustetaan valmistuneita jäämään Suomeen töihin esimerkiksi verovähennysoikeudella. Suomessa opiskelleiden kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä Suomeen edistetään ja suomen kielen osaamiseen panostetaan." Houkuttimia tarvittaisiin tämän lisäksi muitakin.