Avauspäivän korkeakoulupoliittista keskustelua sävyttivät hallitusneuvottelut ja erityisesti neuvotteluissa tehty maahanmuuttopolitiittinen linjaus, jonka mukaisesti otettaisiin käyttöön lukukausimaksut EU‐ ja ETA–alueiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Linjaus on johtanut valtavaan määrään mielipiteitä, jotka ovat olleet joko puolesta tai vastaan.
Opiskelijajärjestöt hyvin vakaasti pyrkivät todistamaan, että lukukausimaksujen käyttöönotto on kannattamatonta ja vie kansainvälistymistä jopa taaksepäin. Ammattikorkeakoulujen johdon suulla tuotiin taas esille lukukausimaksujen myönteiset puolet, maksut houkuttelisivat maksavia asiakkaita, joilla koulutukseen varatut rahat ovat olemassa.
Keskustelu on urautunut ja kulkeutunut jopa väärille urille. Yhtään kunnollista argumenttia en ole kuullut siitä, miksei lukukausimaksuja mahdollistettaisi. Siis siten, että korkeakoululle olisi mahdollista asettaa lukukausimaksut, mutta ei pakollista. Jos lukukausimaksujen periminen osoittautuisi korkeakoululle kannattamattomaksi, korkeakoulu varmasti hyvin nopeasti poistaisi maksut. Maksut ilman muuta toimisivat korkeakoulujen välisen kilpailun välineenä.
Mutta ennen kaikkea lukukausimaksujen mahdollistaminen samalla mahdollistaisi suomalaisten korkeakoulututkintojen ja tutkintokoulutuksen myynnin ulkomaalaisille opiskelijoille, siitä riippumatta onko maksajana opiskelija itse, organisaatio tai valtio.
Samalla kun keskustelu on urautunut lukukausimaksuihin, on unohtunut maahanmuuttolinjauksen loppuosa, joka kuuluu: "... ja kannustetaan valmistuneita jäämään Suomeen töihin esimerkiksi verovähennysoikeudella. Suomessa opiskelleiden kansainvälisten opiskelijoiden työllistymistä Suomeen edistetään ja suomen kielen osaamiseen panostetaan." Houkuttimia tarvittaisiin tämän lisäksi muitakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti