Kokeilussa valintakurssi

Mitä se on se kokeilukulttuuri? Sipilän hallituksen lanseeraaman käsitteen syvin olemus lienee siinä, että yhteiskuntana meillä olisi valmius ja osaaminen viedä uusia ajatuksia (kokeeksi) käytäntöön. Valmius tarkoittaa sitä, että uskallamme epäonnistua ja kykenemme kiihkottomasti arvioimaan lopputulosta.

Kokeilun lähtökohtana on aina tunnistettu tarve uudistukselle ja ajatus suunnasta mihin oltaisiin menossa, sekä lopulta innovaatio, joka otetaan kokeilukäyttöön.Yksi tunnistettu tarve uudistukselle on korkeakoulujen valintakokeet, joiden uudistamisesta keskusteltiin vilkkaasti keväällä. Ministeriä myöten oltiin sitä mieltä, että ulkoluvusta pääsykokeita varten tulisi luopua. Ilmeisesti myös yliopistot ovat jo näyttäneet sopimusneuvotteluissa vihreää valoa pääsykoeuudistukselle, ja asia lienee siten esillä myös sopimusneuvotteluissa ammattikorkeakoulujen kanssa lokakuussa.

Itse olen ollut jo pitkään sillä kannalla, että nykyisenkaltaisista pääsykokeista tulisi niin pitkälti kuin mahdollista luopua. SAMKin aiemmasta suoravalintaa koskeneesta kokeilusta saadut kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia. Parastaikaa on kokeilussa aivan uusi innovaatio korkeakoulutasolla - valintakurssi, jonka perusteella valitaan opiskelijat Huittisista käsin toteutettavaan tradenomitutkinnon monimuotokoulutukseen. Kokeilussa oleva valintakurssi on tutkintoon kuuluva 5 opintopisteen laajuinen verkko-opintojakso, jonka aiheena on tradenomin oikeustieto. 

Valintakurssin ajatus on nerokas, kenelläkään ei mene aikaa hukkaan. Opiskelijaksi hyväksytyt ja opiskelupaikan vastaanottaneet hakijat saavat opintojakson sisällytettyä tradenomin tutkintoonsa. Muut kurssin hyväksytysti suorittaneet hakijat saavat valintakurssista avoimen ammattikorkeakoulun opintojakson suoritusmerkinnän, ja vieläpä maksutta. Opettajilla saattaa olla suuri työ kurssin arvioinnissa, koska hakijoita voi olla runsaasti. Mutta kurssi pitää toteuttaa joka tapauksessa.Jopa ne, jotka eivät läpäise kurssia hyötyvät. Heille on tarjoutunut tilaisuus harkita vielä kerran onko monimuotokoulutus heitä varten.

Verkossa toteutettava valintakurssi soveltuu erityisen hyvin monimuoto-opintojen soveltuvuustestaukseen. Kurssin suorittamisella mitataan juuri niitä taitoja ja avuja sekä motivaatiota, joita kaikkia koko tutkinnon suorittaminen edellyttää.

Huittisista kantautuneiden tietojen perusteella kurssin suunnittelu ja ohjaava materiaali ovat onnistuneet mainiosti - ainakin sen perusteella, että kyselyitä ja ohjaustarpeita kurssin kuluessa on tullut todella vähän. Valintakurssin tehtävät vaikeutuvat opintojakson edetessä. Ensimmäisissä tehtävissä opitaan substanssin lisäksi metataitoja, kuten Moodlen ja digimateriaalin käyttöä. Viimeiset tehtävät edellyttävät korkeakouluopinnoissa vaadittavaa itsenäistä tiedon etsimistä ja soveltamista.

Valintakurssi on jo nyt ollut menestys. Hakijoita tradenomikoulutukseen on lähes 400, ensisijaisia 312. Kun koulutuksen aloituspaikkoja on 50, vetovoimaksi muodostuu huimat 6,24. Ensimmäiset hakijat ovat jo palauttaneet viimeisetkin valintakurssin tehtävät. Seuraavaksi jännitetään sitä, kuinka moni suorittaa kurssin hyväksytysti.

Valintakurssin toteutuksessa on varmasti paljon kehitettävääkin. Aikataulu asettaa haasteita, yhteishaun (päättyi 21.9.) ja tuloksien julkistamisen (25.11.) välinen aika on erittäin tiukka vaativalle valintakurssille.  Tästä syystä valintakurssin suoritusmahdollisuus avattiin erikseen jo 1.9. Opintopolkuun haku avautui siis myöhemmin, joten  hakijat joutuvat ilmoittautumaan erikseen kahteen paikkaan. Ymmärtävätkö hakijat muistutuksista huolimatta ilmoittautua kahteen kertaan? Voitaisiinko tulevaisuudessa yhteishaussa joustaa valintakurssien kohdalla siten, että ilmoittautuminen opintopolussa olisi mahdollista jo aiemmin?

Tarkoitus on joka tapauksessa jatkaa kokeilua kevään 2017 yhteishaussa. Varmasti valintakurssin järjestämisessä on jossain määrin säätämistä. Olen varma, että itse ajatus kantaa, hyödyt ovat niin ilmeiset.

PS. Kansallinen epäonnistumisen päivä 13.10.2016 kaikkialla Suomessa
 

Huoli korkeakoulujen tulevaisuudesta

En muista koska yliopistot ja korkeakoulut olisivat olleet näin paljon esillä valtakunnan mediassa kuin aivan viime päivinä. Monenlaisia argumentteja on tuotu esille, mm. leikkauksien näkymisestä yliopisto-opetuksen laadussa (HS 6.9.), yliopistoista tehottomina työpaikkoina (HS 6.9.), jäykistä tutkintorakenteista Suomen korkeakoulujärjestelmän suurimpana ongelmana (AL 6.9.), yliopistobyrokratian merkittävästä roolista tutkimuksen pyörittämisessä ja koordinoinnissa (HS 8.9.), ja korkeakoulujen merkityksestä tiedon jalostajina (HS 9.9.).

Yhteistä artikkeleille on aito huoli yliopistojen ja korkeakoulujärjestelmän tulevaisuudesta.Yhteiskunnan pohjavire näyttää hyvinkin alttiilta vastaanottamaan korkeakoulujen kansallisen strategian linjauksia. Ammattikorkeakoulujen oma visio julkaistiin keväällä Rake-raportissa Kohti maailman parasta korkeakoululaitosta. Jatkona visiolle julkaistaan ylihuomenna  ammattikorkeakoulujen ylempiä korkeakoulututkintoja käsittelevä raportti, joka kokoaa yhteen tutkintojen vahvuudet ja ominaispiirteet työelämälähtöisenä maisteritason tutkintona. Viime perjantaina yliopistot ottivat askeleen kohti omaa kansallista visiotaan.

Vuoden 2016 alussa aloitettu Unifin visioprosessi Yliopistot 2025 on erittäin  mielenkiintoinen koko korkeakoulujärjestelmän tarkastelun näkökulmasta. Perjantaina järjestetyn visiotyöpajan lähtöaineistona oli yliopistojen sidosryhmille suunnatun sähköisen kyselyn yhteenveto. Kyselyn tuloksista käy ilmi, että nykyisenkaltaista korkeakoulujärjestelmää kannattaa hyvin harva. Vain 13% vastaajista näki, että yliopistoverkon virtaviivaistamiseen riittää nykyisten yksiköiden yhteistyön lisääminen ja alakohtaisten koulutusmäärien supistaminen. Enemmistön (53 %) mielestä Suomessa tulisi olla 5-6 monialayliopistoa erillään ammattikorkeakouluista. Uudenlaisten korkeakoulujen muodostamista yliopistot ja ammattikorkeakoulut yhdistämällä kannatti 29 % vastaajista. Kummassakin kannatusta saaneessa mallissa yliopistoja olisi nykyistä huomattavasti vähemmän. Tässä todellinen haaste Unifin visiotyölle.

        Lähde:Visiotyöpajassa esitetyt yhteenvetokalvot (löytyvät täältä)

Toinen merkille pantava huomio on se, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen syvenevää yhteistyötä kannattivat käytännössä kaikki. Vaikka duaalimalli jakaa sidosryhmiä, selvä enemmistö (63 %) kantaa ottaneista olisi valmis säilyttämään duaalimallin sisältämät erilliset lakisääteiset tehtävät ja profiilit yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. Tämä on yhtenäinen tulos ammattikorkeakoulujen Rake-selvityksen kanssa: on aivan oleellista säilyttää duaalimallin käytännössä osoitetut vahvuudet.

Sidosryhmäkyselyn viesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön syventämisestä on selkeä: joustava pitkällekin menevä strateginen yhteistyö on mahdollistettava   - duaalimallin kanssa ja siitä huolimatta.