lauantai 12. maaliskuuta 2016

Laatua, tiedettä, taidetta vai totuutta

Korkeakoulumme laatujärjestelmä auditoitiin viime syksynä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toimesta. Viime viikolla auditoinnin tuloksena julkistettiin, että olemme saaneet Karvin laatuleiman, joka on voimassa kuusi vuotta. Erityishuomiona tuotiin esille se, että opiskelijat ovat hyvin mukana laatutyössä. Auditointiryhmän mukaan pitkäjänteinen laatujärjestelmän kehittäminen on luonut vahvan laadunhallinnan perustan ja koko korkeakoulun kattavat toimintaperiaatteet sekä menettelytavat.

Laadun auditoinnissa tarkastellaan nimenomaan laatujärjestelmää, eli käytännössä laadun hallinnan ja laadun varmistuksen prosesseja ja toimintaperiaatteita. Auditoinnissa ei siis tarkastella  laatua sinänsä.

Tällä viikolla julkisuudessa on käsitelty laajalti yhtä SAMKin kuvataiteen opinnäytetyötä, josta Ylen ja Iltalehden artikkelien pääpointtina on ollut se, että (kaiken maailman) salaliittoteorioilla pääsee läpi ammattikorkeakoulusta. Työstä artikkelien mukaan puuttuu lähdeviitteet eikä esitettyjä väitteitä arvioida kriittisesti.  Työn on annettu ymmärtää osoittavan jotain korkeakoulun laadusta, jopa siinä määrin, että Iltalehden toimittaja haastatteli Karvin johtajaa asiasta.

Ottamatta enää liiemmälti kantaa tähän yksittäiseen opinnäytetyöhön, asiaa on kuitenkin syytä tarkastella yleiseltä kannalta.

Opinnäytetyö on suuritöinen ponnistus. Ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön laajuus on 15 op, eli työ vastaa yhden puolikkaan lukukauden mittaista täysipäiväistä opiskelua. Koska työ on näinkin suuritöinen, sen on syytä kehittää opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan kyseiseen ammattiin valmistumisessa ja valmistautumisessa parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuvataiteen opinnäytetyön on syytä palvella nimenomaan kuvataiteilijan työn edellyttämiä tarpeita. Kuvataiteen ja kuvataiteijan työn näkökulmasta hajanaiset mielipiteet uudesta maailmanjärjestyksestä ovat paitsi epäoleellisia myös hyödyttömiä.

On selvää, että taiteen opinnäytetyöt edustavat erilaista traditiota ja käsittelytapaa verrattuna moniin muihin ammattkorkeakoulun aloihin, kuten esim. tekniikka, liiketalous tai sosiaali- ja terveysala. Kuvataiteen opinnäytetyössä etusijalla on ilman muuta taiteellinen teos tai kokonaisuus. Teoksen merkitystä on oman tulkintani mukaan pidetty opinnäytetyössä täysin määräävänä. Opinnäytetyön kirjallisen osion rooli on jäänyt jäsentymättömäksi eikä niiden laatuun ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Kirjallinen osio ei voi olla vain suomen kielen osaamisen mittari. Tätä varten on ammattikorkeakoulututkinnossa asetuksen vaatima kypsyysnäyte, joka osoittaa perehtyneisyyttä alaan ja suomen tai ruotsin kielen taitoa.

Millainen kuvataiteen opinnäytetyön sitten pitäisi olla? Kaikkien korkeakoulun tutkintojen edellytyksenä on kirjallinen opinnäytetyö. On tärkeää, että opiskelija ja ohjaaja yhteisesti määrittelevät mistä ja miten opinnäytetyö muodostuu. Ei kuvataiteen tarvitse olla minkäänlainen poikkeus tai erikoisuus ammattikorkeakoulukentässä. Monella alalla voidaan rakentaa opinnäytetyönä teos tai tuote, joka opinnäytetyössä kirjallisesti ja kuvallisesti dokumentoidaan. Aivan samalla tavalla kuvataiteessa teoksen ja kirjallisen osion tulisi opinnäytetyössä muodostaa saumaton kokonaisuus, jossa teos dokumentoidaan taiteen tekijän omista lähtökohdista.

Kuvataide ei ole tiede, joten tieteen toimintamalleja tai traditioita ei voi edellyttää sellaisenaan noudatettaviksi. On kuitenkin taidetta tuntevan yleisön aliarvioimista todeta, ettei laajalla yleisöllä olisi ymmärrystä taidealan opinnäytetöille ja koulutuksen luonteelle. En voi hyväksyä sitä, että tämäntyyppiseen argumentointiin vedoten annetaan vapauksia laatia minkälaisia kirjallisia tuotoksia tahansa. Kuvataiteen opinnäytöille tulee olla samat laatuvaatimukset kuin muillekin opinnäytetöille, niin sisällöllisesti kuin kielellisesti.

Opinnäytetyö on nimensä mukaisesti työnäyte. Työnäytteen julkisuus on mielestäni äärimmäisen tärkeä periaate, eihän tätäkään keskustelua ja kehittämistyötä olisi syntynyt ilman julkisuuden kautta tulevaa itseään korjaavaa painetta. Tässä mielessä tieteen avoimuuden periaate on todistanut merkityksensä myös kuvataiteen osalta.

Iltalehden haastattelussa totesin, että olin järkyttynyt opinnäytetyöstä. Eniten työssä järkytti painettuun tekstiin asti päässyt täydellinen tietämättömyys tai piittaamattomuus tieteen filosofian periaatteista. Tieteen perustehtävä on tosiasioita koskevan tiedon hankkiminen. Se, että opinnäytetyössä kerrotaan "länsimaisessa maailmassa pimentoon jääneestä totuudesta" osoittaa, ettei tieteen perusperiaatteista ole vähäisintäkään käsitystä.