Lukuvuosimaksujen käyttöönoton arviointi- ja seurantaryhmä järjesti tänään seminaarin lukuvuosimaksujen alkuvaiheen kokemuksista. Heti alkuun yllätti se kuinka vähän edelleen tiedetään Suomen maksuvelvollisten opiskelijoiden määristä.
Ulkomaalaisten opiskelijoiden kokonaismäärät vuosilta 2016 ja 2017 on raportoitu uunituoreessa OPH:n tilastokatsauksessa: yliopistoihin valittujen ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä putosi viime vuodesta lähes puoleen ja ammatttikorkeakouluissakin määrät vähenivät reilun neljänneksen. Molemmilla sektoreilla noin 75% ulkomaalaisista on valittu ETA-alueen ulkopuolisista maista.
Siitä kuinka moni korkeakouluihin valituista on maksuvelvollinen, ei ole tarkkaa tietoa. Siitä kuinka moni on lopulta maksanut, saanut Maahanmuuttovirastolta (Migri) oleskeluluvan ja aloittanut opintonsa, ei myöskään ole tietoa.
Vaikka korkeakouluihin valittujen ulkomaalaisten määrä on tippunut kokonaisuutena noin 38% edellisvuodesta, Migriin jätetyt ulkomaalaisten opiskelijoiden oleskelulupahakemukset ovat vähentyneet vain 23%. Tämä kertonee siitä, että opiskelijoiden hylkäyspäätöksiä tekee varsin suuressa määrin Migri.
Tilaisuudessa kuultiin, että Migrin tekemät selvitykset oleskelulupapäätöksiä varten koskevat pääosin vakuutuksia ja toimeentulon osoittamista. Kielteiset oleskelulupapäätökset ovat useissa tapauksissa perustuneet siihen, että opiskelijoiden käytettävissä olevat rahavarat on arvioitu riittämättömiksi.
Seminaariin osallistuneet opiskelijoiden edustajat olivat ennen muuta huolissaan siitä, että maksavat opiskelijat muodostaisivat etuoikeutetun ryhmän, jota kohdeltaisiin asunto- tai opiskeluasioissa suosivasti. Paneelikeskustelussa totesin, ettei sitä tietoa, kuka on maksuvelvollinen edes välitetä korkeakouluyhteisössä eteenpäin. Lienee kai selvää, että ulkomailta tulevat opiskelijat tarvitsevat suomalaisia enemmän tukea asunto- ja opiskeluasioiden käytännön järjestelyissä - riippumatta siitä maksavatko opiskeluoikeudesta vai eivät.
Korkeakoulujen apurahajärjestelmät todettiin seminaarissa varsin jäsentymättömäksi kokonaisuudeksi. Jokaisella korkeakoululla on apurahajärjestelmä maksulliseen tutkintokoulutukseen osallistuvien opiskelijoiden tukemiseksi, mutta tähän ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.
Apurahajärjestelmät eivät saisi olla lukuvuosimaksujen palautusautomaatteja. Sellaisiksi ne ovat muodostuneet kansallisten linjausten sekä hyvien kriteerien ja käytäntöjen puuttuessa. Tässäkin asiassa voitaisiin ottaa mallia Ruotsista, jossa on sekä kansallisen tason että yliopistotason apurahajärjestelmiä eri maista tulevien opiskelijoiden opiskelukustannusten kattamiseen.
maanantai 27. marraskuuta 2017
perjantai 27. lokakuuta 2017
Mitä päätellä visiosta
Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision 2030 piti valmistua syyskuussa, mutta lokakuussa sitä vielä kirjoitettiin ja tällä viikolla se julkistettiin. Kypsyttely kannatti, sillä visio sai pääosin kiittävän vastaanoton; sitä kuvailtiin raikkaaksi ja kunnianhimoiseksi. Visiossa keskitytään tavoitetilaan ja keinot jätetään hahmoteltaviksi toimeenpanon tiekartassa, jonka valmistelu alkanee välittömästi.
Korkeakoulut itse arvostavat visiossa erityisesti korkeakoulujen aseman uudenlaista määrittelyä, jonka mukaan "yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat vastuullisia, viisaita ja rohkeita uudistajia ja ratkaisujen tuottajia". Kyse on sävyerosta, siitä näkeekö ministriö korkeakoulut ohjattavina ja reaktiivisina toimijoina vai itsenäisinä ja dynaamisina edelläkävijöinä. Jälkimmäiseen kallistuminen edellyttää ministeriöltä ohjauksen ja rahoituksen uudistamista.
Ohjauksen uudistamisessa avainsanana näyttäytyy visiossa mahdollistavuus, jonka mukaisesti ohjaus, resurssit ja rakenteet tarjoavat "luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia". Tämä on toivon mukaan ymmärrettävissä siten, että niin rahoitusmalli kuin ohjauskäytännöt uudistetaan perusteellisesti. Vision julkistuslaisuuden puheenvuoroissa rahoitusmalliin viitattiin useita kertoja, ja päällimmäiseksi tuntemukseksi jäi, että nykyisen rahoitusmallin hierominen saa nyt riittää.
Ammattikorkeakoulujen jatkuvuudelle visio antaa selkeän positiivisen viestin ja niiden kehittämiselle hyvän pohjan. Ammattikorkeakoulut ovat lunastaneet paikkansa Suomen korkeakoulukentässä yliopistojen rinnalla, ja tässä mielessä visio antaa signaalin yhtenäisestä korkeakoulujärjestelmästä. Duaalimalli säilyy, mutta muuttaa muotoaan. Sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut kehittyvät vision mukaan dynaamisesti erilaistuen koulutuksessa, tutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa.
Visioon nostetut tavoiteluvut, 4 ja 50, ovat kohdallaan ja ehdottomasti tavoittelemisen arvoisia. Näiden lukujen taustoista ja johtopäätöksistä vision taustamuistio antaa tiiviin koosteen.
Korkeakouluja on vision mukaan vähemmän, mutta ne ovat vaikuttavampia. Toteutuakseen tämä tavoite edellyttää lainsäädännössä mahdollisuuksia korkeakoulujen yhdistymisiin myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Tämä puolestaan pitää yhden yhtenäisen korkeakoululain mukana keinovalikoimassa, kun toimeenpanon tiekarttaa hahmotetaan. Yhden lain mahdollinen eteneminen eduskuntaan jäänee kuitenkin seuraavalle hallituskaudelle.
Korkeakoulut itse arvostavat visiossa erityisesti korkeakoulujen aseman uudenlaista määrittelyä, jonka mukaan "yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat vastuullisia, viisaita ja rohkeita uudistajia ja ratkaisujen tuottajia". Kyse on sävyerosta, siitä näkeekö ministriö korkeakoulut ohjattavina ja reaktiivisina toimijoina vai itsenäisinä ja dynaamisina edelläkävijöinä. Jälkimmäiseen kallistuminen edellyttää ministeriöltä ohjauksen ja rahoituksen uudistamista.
Ohjauksen uudistamisessa avainsanana näyttäytyy visiossa mahdollistavuus, jonka mukaisesti ohjaus, resurssit ja rakenteet tarjoavat "luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia". Tämä on toivon mukaan ymmärrettävissä siten, että niin rahoitusmalli kuin ohjauskäytännöt uudistetaan perusteellisesti. Vision julkistuslaisuuden puheenvuoroissa rahoitusmalliin viitattiin useita kertoja, ja päällimmäiseksi tuntemukseksi jäi, että nykyisen rahoitusmallin hierominen saa nyt riittää.
Ammattikorkeakoulujen jatkuvuudelle visio antaa selkeän positiivisen viestin ja niiden kehittämiselle hyvän pohjan. Ammattikorkeakoulut ovat lunastaneet paikkansa Suomen korkeakoulukentässä yliopistojen rinnalla, ja tässä mielessä visio antaa signaalin yhtenäisestä korkeakoulujärjestelmästä. Duaalimalli säilyy, mutta muuttaa muotoaan. Sekä yliopistot että ammattikorkeakoulut kehittyvät vision mukaan dynaamisesti erilaistuen koulutuksessa, tutkimuksessa ja innovaatiotoiminnassa.
Visioon nostetut tavoiteluvut, 4 ja 50, ovat kohdallaan ja ehdottomasti tavoittelemisen arvoisia. Näiden lukujen taustoista ja johtopäätöksistä vision taustamuistio antaa tiiviin koosteen.
Korkeakouluja on vision mukaan vähemmän, mutta ne ovat vaikuttavampia. Toteutuakseen tämä tavoite edellyttää lainsäädännössä mahdollisuuksia korkeakoulujen yhdistymisiin myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Tämä puolestaan pitää yhden yhtenäisen korkeakoululain mukana keinovalikoimassa, kun toimeenpanon tiekarttaa hahmotetaan. Yhden lain mahdollinen eteneminen eduskuntaan jäänee kuitenkin seuraavalle hallituskaudelle.
torstai 21. syyskuuta 2017
Visiosta laiksi
Opetusministerin käynnistämää korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyötä on tehty alkukeväästä saakka. Käynnissä on ollut laaja ja monivaiheinen korkeakoulukentän kuuleminen. Keskusteluja on käyty useaan otteeseen eri seminaareissa ja tapaamisissa. Prosessin kuluessa ei ole voinut välttyä tunteelta, että keskustelua itse korkeakoulutuksen järjestelmästä on vältelty. Ainakaan se ei ole edennyt. Kunnes aivan visiotyön loppusuoralla ministeri Grahn-Laasonen ikään kuin ratkaisi asian tuomalla julkisuuteen ajatuksensa yhdestä yhteisestä korkeakoululaista.
Ministerin avaus oli tervetullut, koska se puhdistaa ilman suurista korkeakouluja kalvavista kysymyksistä, esimerkiksi siitä miten käy duaalimallille, tai jakaantuuko yliopistokenttä eri tyyppisiin yliopistoihin, mahdollistetaanko yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen fuusiot, tai onko ammattikorkeakouluja ylipäänsä olemassa.
Ministerin avaus on mielestäni erityisen merkityksellinen, koska se tuo vision toteuttamisen punaiseksi langaksi Suomen korkeakoulujärjestelmän yhtenäisyyden. Yhtenäisyys on perusedellytys korkeakoulujen kehittymiselle, korkeakoulujen välisen omaehtoisen yhteistyön lisääntymiselle, niiden työnjaolle ja rakenteellisen uudistamisen saamiseksi kokonaan uudelle tasolle. Pysyäkseen kiihtyvän muutoksen tahdissa korkeakoulukentän tulee olla rakenteeltaan joustava ja kehittyvä, hallinnoltaan tehokas ja alueellisesti kattava.
Yhdessä laissa määritellyistä korkeakouluista käytetään varmaankin jatkossakin nimityksiä yliopisto ja ammattikorkeakoulu. Kullakin korkeakoululla tulisi olla omaleimainen profiilinsa, jossa määritellään korkeakoulun painotus tiedelähtöiseen tutkimukseen ja työelämälähtöiseen innovaatiotoimintaan. On hyvä huomata, että kaikilla korkeakouluilla on jo nyt molemmat elementit edustettuina, mutta näiden painotus korkeakoulujen välillä vaihtelee.
Duaalimalli ei siis katoa mihinkään, vaikka joissain piireissä on näin pelätty tai toivottu. Duaalimallin luonne muuttuu selkeästä kahtiajaosta, kahdesta erillisestä pilarista, korkeakoulukohtaisiksi painotuksiksi. Nykyisillä ammattikorkeakouluilla painotus tulee jatkossakin olemaan selkeästi työelämälähtöisen innovaatiotoiminnan puolella. Yliopistoilla painotus on tieteellisen tutkimuksen puolella, mutta innovaatiotoiminnan merkityksessä yliopistojen välillä on eroja.
Yhteinen korkeakoululaki toisi uudeksi korkeakoulumalliksi ja oikeushenkilöksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muodostamat hybridit. Hybridien tehtäväksi tulee uudessa laissa toteuttaa sekä nykyisessä ammattikorkeakoululaissa että yliopistolaissa määriteltyjä tehtäviä. Hybridit tuottaisivat sekä yliopistotutkintoja että amk-tutkintoja. Hybridit sijoittuisivat siten työelämä- ja tiedelähtöisyyden sekä innovaatio- ja tutkimustoiminnan välisillä jatkumoilla puolenvälin tienoille.
On selvää, että yksi yhteinen korkeakoululaki ei ole mikään visio, eikä se yksin toteuta mitään visiota. Visio on tavoitetila, johon ehdolla on paljon hyviä asioita. Itse näkisin visiossa mielelläni ainakin: koulutustason merkittävä noston, esteettömät väylät edetä aina tohtorikoulutukseen saakka, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välisen yhteistyön lisäämisen, elinkeinoelämää palvelevan soveltavan tutkimuksen ja innovaatiotuotannon kasvattamisen, tieteen tason nostamisen sekä yhtenäisten ja motivoivien urapolkujen muodostamisen.
Yksi yhteinen korkeakoululaki on tärkeä avaus, joka mahdollistaa korkeakoulujen tasavertaisen kehittymisen. Lain sisällössä on lukuisia avoimia kysymyksiä, joita tulee avoimesti ja huolellisesti käsitellä lain valmistelun eri vaiheissa.
Ministerin avaus oli tervetullut, koska se puhdistaa ilman suurista korkeakouluja kalvavista kysymyksistä, esimerkiksi siitä miten käy duaalimallille, tai jakaantuuko yliopistokenttä eri tyyppisiin yliopistoihin, mahdollistetaanko yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen fuusiot, tai onko ammattikorkeakouluja ylipäänsä olemassa.
Ministerin avaus on mielestäni erityisen merkityksellinen, koska se tuo vision toteuttamisen punaiseksi langaksi Suomen korkeakoulujärjestelmän yhtenäisyyden. Yhtenäisyys on perusedellytys korkeakoulujen kehittymiselle, korkeakoulujen välisen omaehtoisen yhteistyön lisääntymiselle, niiden työnjaolle ja rakenteellisen uudistamisen saamiseksi kokonaan uudelle tasolle. Pysyäkseen kiihtyvän muutoksen tahdissa korkeakoulukentän tulee olla rakenteeltaan joustava ja kehittyvä, hallinnoltaan tehokas ja alueellisesti kattava.
Yhdessä laissa määritellyistä korkeakouluista käytetään varmaankin jatkossakin nimityksiä yliopisto ja ammattikorkeakoulu. Kullakin korkeakoululla tulisi olla omaleimainen profiilinsa, jossa määritellään korkeakoulun painotus tiedelähtöiseen tutkimukseen ja työelämälähtöiseen innovaatiotoimintaan. On hyvä huomata, että kaikilla korkeakouluilla on jo nyt molemmat elementit edustettuina, mutta näiden painotus korkeakoulujen välillä vaihtelee.
Duaalimalli ei siis katoa mihinkään, vaikka joissain piireissä on näin pelätty tai toivottu. Duaalimallin luonne muuttuu selkeästä kahtiajaosta, kahdesta erillisestä pilarista, korkeakoulukohtaisiksi painotuksiksi. Nykyisillä ammattikorkeakouluilla painotus tulee jatkossakin olemaan selkeästi työelämälähtöisen innovaatiotoiminnan puolella. Yliopistoilla painotus on tieteellisen tutkimuksen puolella, mutta innovaatiotoiminnan merkityksessä yliopistojen välillä on eroja.
Yhteinen korkeakoululaki toisi uudeksi korkeakoulumalliksi ja oikeushenkilöksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muodostamat hybridit. Hybridien tehtäväksi tulee uudessa laissa toteuttaa sekä nykyisessä ammattikorkeakoululaissa että yliopistolaissa määriteltyjä tehtäviä. Hybridit tuottaisivat sekä yliopistotutkintoja että amk-tutkintoja. Hybridit sijoittuisivat siten työelämä- ja tiedelähtöisyyden sekä innovaatio- ja tutkimustoiminnan välisillä jatkumoilla puolenvälin tienoille.
On selvää, että yksi yhteinen korkeakoululaki ei ole mikään visio, eikä se yksin toteuta mitään visiota. Visio on tavoitetila, johon ehdolla on paljon hyviä asioita. Itse näkisin visiossa mielelläni ainakin: koulutustason merkittävä noston, esteettömät väylät edetä aina tohtorikoulutukseen saakka, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välisen yhteistyön lisäämisen, elinkeinoelämää palvelevan soveltavan tutkimuksen ja innovaatiotuotannon kasvattamisen, tieteen tason nostamisen sekä yhtenäisten ja motivoivien urapolkujen muodostamisen.
Yksi yhteinen korkeakoululaki on tärkeä avaus, joka mahdollistaa korkeakoulujen tasavertaisen kehittymisen. Lain sisällössä on lukuisia avoimia kysymyksiä, joita tulee avoimesti ja huolellisesti käsitellä lain valmistelun eri vaiheissa.
perjantai 21. huhtikuuta 2017
Positiivinen rakennemuutos - lisää insinöörejä?
Mitä tehdä insinöörikoulutukselle tässä tilanteessa, kun osaajia ei tunnu riittävän Lounais-Suomen meri- ja autoteollisuuden tarpeisiin. Muun muassa tätä kysyttiin selvitysmies Jari Jokiselta, jonka tehtäväksi annettiin selvittää mitä toimenpiteitä tässä taantuman jälkeisessä tilanteessa tulisi toteuttaa talouden ja yritystoiminnan kasvun tukemiseksi. Alueellisena esimerkkinä Jokisen tuli arvioida miten Varsinais-Suomen tekniikan alan koulutettujen tarvetta voitaisiin helpottaa. Selvitysmies Jokinen jätti raporttinsa eilen.
Selvitysmies esittää ammatillisen koulutuksen reformipilotteja, insinöörikoulutuksen lisäämistä, muuntokoulutusta, valmistuneiden liikkuvuuden lisäämistä, rakenteellisia korkeakoulutuksen yhteistyöalustoja sekä ulkomaalaisten vastavalmistuneiden tehostunutta rekrytointia.
Esityksessä Turun ammattikorkeakoululle esitetään yhteensä 130 uutta tekniikan alan tutkintoa, joista 94 olisi ylempiä amk-tutkintoja ja 36 amk-tutkintoja. Tutkintomäärien lisäys tulisi selvitysmiehen mukaan ottaa muiden ammattikorkeakoulujen kiintiöistä.
Ammattikorkeakoulututkintojen lisäys jää konkreettisimmaksi numerotavoitteeksi raportissa. Jotenkin tuntuu, että tässä kohdin iso kuva on hämärtynyt ja kuvan tarkkuusalue on jäänyt kovin kapeaksi. Siitä mitä ammattikorkeakoulut voisivat yhdessä tehdä Varsinais-Suomen vajeen täyttämiseksi, ei todeta mitään. Satakunta muodostaa oleellisen osan Lounais-Suomen meriklusteria, mutta Satakunnan ammattikorkeakoulua ei tässä yhteydessä oteta huomioon. Yliopistojen yhteistyölle sen sijaan esitetään varsin kunnianhimoista ja tarkkaan kuvattua laajaa yhteistyöalustaa.
Raportissa tarkastellaan insinöörien työllistymistä ja työttömyyttä, mutta tässäkin kohdin tilannekuva ja tavoitteet jäävät vajavaisiksi. Lounais-Suomen työttömien insinöörien määrät tuodaan esille ainoastaan valmistuneiden osalta hetkellisessä tilanteessa vuosi valmistumisen jälkeen. Johtopäätökset työttömien insinöörien potentiaalista jäävät konkretisoimatta. Tilanne amk-insinöörien osalta on tiivistettynä seuraava:
Amk-insinöörien työttömyys Suomessa on vuodesta 2012 lähtien kasvanut keskimäärin 700 insinöörillä vuodessa. Tänä vuonna kasvu on taittunut ja kääntynyt selvään laskuun. Lounais-Suomessa on vuoden 2017 alussa kuitenkin yhä noin 900 työtöntä amk-insinööriä, joista 270 on Satakunnassa ja 620 Varsinais-Suomessa. Tämän reservin saaminen käyttöön kohdennetulla muuntokoulutuksella tulevina vuosina on keskeinen tavoite. Työvoimakoulutuksena tehtävä uusi korkeakoulututkinto, jolla päivitettäisiin osaaminen, on hallitukselta kaiken kaikkiaan tervetullut avaus - vaikka jäisikin lyhytaikaiseksi ikkunaksi. Työvoimakoulutuksista riippumatta ammattikorkeakoulujen kannattaa joka tapauksessa ottaa muuntokoulutus ohjeelmaansa.
Kaiken kaikkiaan mahdollisuuksien rajoissa on useampi sata uutta tai päivitettyä amk-tutkintoa Lounais-Suomessa. Se kuinka monta tutkintoa lopulta toteutuu riippuu luonnollisesti rahoituksesta, joka voi muodostua perusrahoituksesta ja/tai erillisrahoituksista.
Selvitysmies esittää ammatillisen koulutuksen reformipilotteja, insinöörikoulutuksen lisäämistä, muuntokoulutusta, valmistuneiden liikkuvuuden lisäämistä, rakenteellisia korkeakoulutuksen yhteistyöalustoja sekä ulkomaalaisten vastavalmistuneiden tehostunutta rekrytointia.
Esityksessä Turun ammattikorkeakoululle esitetään yhteensä 130 uutta tekniikan alan tutkintoa, joista 94 olisi ylempiä amk-tutkintoja ja 36 amk-tutkintoja. Tutkintomäärien lisäys tulisi selvitysmiehen mukaan ottaa muiden ammattikorkeakoulujen kiintiöistä.
Ammattikorkeakoulututkintojen lisäys jää konkreettisimmaksi numerotavoitteeksi raportissa. Jotenkin tuntuu, että tässä kohdin iso kuva on hämärtynyt ja kuvan tarkkuusalue on jäänyt kovin kapeaksi. Siitä mitä ammattikorkeakoulut voisivat yhdessä tehdä Varsinais-Suomen vajeen täyttämiseksi, ei todeta mitään. Satakunta muodostaa oleellisen osan Lounais-Suomen meriklusteria, mutta Satakunnan ammattikorkeakoulua ei tässä yhteydessä oteta huomioon. Yliopistojen yhteistyölle sen sijaan esitetään varsin kunnianhimoista ja tarkkaan kuvattua laajaa yhteistyöalustaa.
Raportissa tarkastellaan insinöörien työllistymistä ja työttömyyttä, mutta tässäkin kohdin tilannekuva ja tavoitteet jäävät vajavaisiksi. Lounais-Suomen työttömien insinöörien määrät tuodaan esille ainoastaan valmistuneiden osalta hetkellisessä tilanteessa vuosi valmistumisen jälkeen. Johtopäätökset työttömien insinöörien potentiaalista jäävät konkretisoimatta. Tilanne amk-insinöörien osalta on tiivistettynä seuraava:
Amk-insinöörien työttömyys Suomessa on vuodesta 2012 lähtien kasvanut keskimäärin 700 insinöörillä vuodessa. Tänä vuonna kasvu on taittunut ja kääntynyt selvään laskuun. Lounais-Suomessa on vuoden 2017 alussa kuitenkin yhä noin 900 työtöntä amk-insinööriä, joista 270 on Satakunnassa ja 620 Varsinais-Suomessa. Tämän reservin saaminen käyttöön kohdennetulla muuntokoulutuksella tulevina vuosina on keskeinen tavoite. Työvoimakoulutuksena tehtävä uusi korkeakoulututkinto, jolla päivitettäisiin osaaminen, on hallitukselta kaiken kaikkiaan tervetullut avaus - vaikka jäisikin lyhytaikaiseksi ikkunaksi. Työvoimakoulutuksista riippumatta ammattikorkeakoulujen kannattaa joka tapauksessa ottaa muuntokoulutus ohjeelmaansa.
Kaiken kaikkiaan mahdollisuuksien rajoissa on useampi sata uutta tai päivitettyä amk-tutkintoa Lounais-Suomessa. Se kuinka monta tutkintoa lopulta toteutuu riippuu luonnollisesti rahoituksesta, joka voi muodostua perusrahoituksesta ja/tai erillisrahoituksista.
tiistai 4. huhtikuuta 2017
Testimoniaaleja ammattikorkeakouluista
Kaikki kirjaimet ovat käytössä ammattikorkeakoulujen T-, K- ja I-toiminnassa. Näin todetaan jo otsikossa Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry laatimassa TKI-toimintaa käsittelevässä rakenteellisen kehittämisen raportissa.Raportin laajassa versiossa on koostettu kattava tietomateriaali ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnasta. Materiaalista hahmottuvat ammattikorkeakoulujen vahvuudet, jotka eittämättä liittyvät toiminnan vaikuttavuuteen. Strategisesti johdettu TKI-toiminta, jota toteutetaan tiiviissä vuorovaikutuksessa yritysten ja työelämän kanssa, mahdollistaa osaamisen siirtymisen nopeasti aluetta hyödyntäviksi innovaatioiksi.
Raporttiin haastateltujen eri alojen vaikuttajien testimoniaaleista avautuu hienolla tavalla ammattikorkeakoulujen rooli ja merkitys sekä myös kehittämisen suuntia:
"Ammattikorkeakouluilla on merkittävä asema osaamiskeskittymissä, ekosysteemeissä ja erilaisissa verkostoissa. Tarvitaan erilaisia osaamisia, jotka liikkuvat avoimesti keskenään ongelmien ratkaisemisessa." (Riitta Maijala).
"Vaikka toiminnan eri tasot sekoittuvat, oman alueen yritysten tarpeiden tuntemus ja aito halu kehittää TKI-toimintaa yritysten tarpeista ovat ammattikorkeakoulujen vahvuus" (Mika Tuuliainen).
"Ammattikorkeakouluilla on isompi rooli muutoksen drivereina ja muutoksen agentteina kuin, mitä on nyt osattu toisaalta ottaa ja toisaalta hyödyntää" (Bror Salmelin).
”TKI-toiminnan on entistä enemmän oltava kiinni siinä kontekstissa missä tulokset tullaan soveltamaan. ... Tämä on amk-tyyppiselle korkeakoululle mahdollisuus." (Olli-Pekka Heinonen).
"Innovaatiotoiminta on muuttumassa sykleiltään nopeammaksi, siis alustoiksi ja ympäristöiksi, ... joissa kehittäminen ja asiakkuudet ovat samanaikaisesti läsnä ja hyvin lähellä toisiaan: ammattikorkeakouluilla on tässä rooli" (Pekka Soini).
"Kun opiskelijat tietävät mitä TKI-toiminta on, he voivat myös viedä omalta osaltaan viestiä eteenpäin työelämään" (Anni Vesa).
Yllättävä mutta tervetullut testimoniaali ammattikorkeakouluista saatiin taloustieteen nobelisti Bengt Holmströmiltä eduskunnassa pidetyn puheen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Hän totesi ammattikorkeakouluista mm.: "Niissä on draivia ja ne ovat antaneet hyvin positiivisen vaikutuksen minuun... niistä täytyy jollain tavalla saada niiden voimavarat hyvään käyttöön".
perjantai 17. maaliskuuta 2017
Visiota Norjasta
Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision 2030 muodostamisen käynnistystilaisuus on tätä kirjoittaessa käynnissä (ja tallenteena myöhemminkin katsottavissa). Avoinna on 31.3. asti myös verkkoaivoriihi, johon toivotaan aktiivista osanottoa ja runsaasti näkemyksiä tulevaisuuskuvan elementeistä.
Vision valmistelun yhteydessä on syytä tutustua keskeisten verrokkimaiden korkeakoulujärjestelmiin ja niiden viime aikaisiin uudistuksiin. Käynnistystilaisuudessa ovat esillä Irlannin ja Ruotsin korkeakoulutuksen ja innovaatiojärjestelmän kehittämistyö. Itse olin mukana tällä viikolla Arenen, Akavan ja OKM:n delegaatiossa tutustumassa Norjan korkeakoulutuksen uudistukseen.
Norjassa on parhaillaan käynnissä korkeakoulujen yhdistymisen kolmas aalto. Ensimmäisessä vaiheessa 1990-luvun alkupuolella yli 100 alueellista opistoa yhdistettiin 26:ksi monialaiseksi ammattikorkeakouluksi. Vastaavaa prosessia käytiin samoihin aikoihin Suomessa.
Toisessa vaihessa vuonna 2003 hallitus päätti, että ammattikorkeakouluille annetaan mahdollisuus hakeutua yliopistoksi, edellyttäen että korkeakoulu täyttää tietyt ehdot. Tärkeimmät kriteerit olivat maisteriohjelmat vähintään viidellä alalla ja tohtoriohjelmat vähintään neljällä alalla. Jos omat voimat eivät riittäneet, yliopistostatus oli mahdollista saada myös yhdistymällä yliopiston kanssa tai yhdistymällä toisten ammattikorkeakoulujen kanssa. Kolme uutta yliopistoa muodostettiin heti vuonna 2004.
Yhdistymisen kolmas aalto käynnistyi vuonna 2013, jolloin uusi hallitus otti korkeakoulut painopisteekseen ja aloitti korkeakoulujärjestelmän rakenteen tarkastelun. Johtopäätöksenä oli, että rakenne oli edelleen liian sirpaloitunut ja että siinä oli liikaa pieniä yksiköitä ja koulutusohjelmia sekä näiden välistä päällekkäisyyttä. Vastaavassa tilanteessa olemme edelleen Suomessa.
Norjan hallitus edellytti korkeakouluilta alkuvuoteen 2015 mennessä arviointia yhdistymisen vaihtoehdoista toisten korkeakoulujen kanssa. Yhdistymisen prosessit ovat edelleen kesken, mutta jo nyt voi sanoa, että järjestelmä on tämän vahvan ohjauksen seurauksena muuttumassa huomattavasti. Tällä hetkellä Norjassa on kahdeksan yliopistoa ja kahdeksan ammattikorkeakoulua. Opetus- ja tutkimusministeriöstä saadun tiedon mukaan on hyvin mahdollista, että lähitulevaisuudessa ammattikorkeakoulujen määrä putoaa kahteen ja yliopistojen määrä nousee kymmeneen.
Norjan korkeakoulujen yhdistymisprosessi on ollut erittäin raju, joten on selvää, että käsitykset sen järkevyydestä ovat varsin ristiriitaisia. Rakenneuudistuksen kokonaisarviointi on mahdollista tehdä vasta myöhemmin. On selvää, että yhdistymisprosessit vievät paljon resursseja, mutta yhdistymisten tähtäin onkin kauempana. Pidemmällä aikavälillä käytettyjen resurssien odotetaan maksavan itsensä takaisin.
Trondheimissa sijaitsevassa Norjan teknis-luonnontieteellisessä yliopistossa (NTNU) tehty fuusio nähtiin pääosin positiivisena. Meille korostettiin, että fuusio on tuonut huomattavan lisäpanostuksen ja uutta osaamista yliopistoon. Yliopistoon yhdistettiin kolme ammattikorkeakoulua vuonna 2016. Yhdistymisprosessi vietiin päätökseen sulauttamalla ammattikorkeakoulut osaksi yliopiston uudistettua organisaatiota.
Suurimpana uhkana näin suurelle korkeakoulurakenteen kokonaisuudistukselle nähtiin, että järjestelmään jää aukkoja, eräänlaisia tyhjiöitä, joita enää ei hoida kukaan. Ilmeisesti juuri työelämää lähellä toimivien ammattikorkeakoulujen alueella tyhjiöiden syntymiseen on suurimmat riskit.
Norjan prosessi on Suomen visiotyötä sopivasti edellä, jotta sitä voi joltain osin käyttää mallina tai toisaalta varoittavana esimerkkinä.
Vision valmistelun yhteydessä on syytä tutustua keskeisten verrokkimaiden korkeakoulujärjestelmiin ja niiden viime aikaisiin uudistuksiin. Käynnistystilaisuudessa ovat esillä Irlannin ja Ruotsin korkeakoulutuksen ja innovaatiojärjestelmän kehittämistyö. Itse olin mukana tällä viikolla Arenen, Akavan ja OKM:n delegaatiossa tutustumassa Norjan korkeakoulutuksen uudistukseen.
Norjassa on parhaillaan käynnissä korkeakoulujen yhdistymisen kolmas aalto. Ensimmäisessä vaiheessa 1990-luvun alkupuolella yli 100 alueellista opistoa yhdistettiin 26:ksi monialaiseksi ammattikorkeakouluksi. Vastaavaa prosessia käytiin samoihin aikoihin Suomessa.
Toisessa vaihessa vuonna 2003 hallitus päätti, että ammattikorkeakouluille annetaan mahdollisuus hakeutua yliopistoksi, edellyttäen että korkeakoulu täyttää tietyt ehdot. Tärkeimmät kriteerit olivat maisteriohjelmat vähintään viidellä alalla ja tohtoriohjelmat vähintään neljällä alalla. Jos omat voimat eivät riittäneet, yliopistostatus oli mahdollista saada myös yhdistymällä yliopiston kanssa tai yhdistymällä toisten ammattikorkeakoulujen kanssa. Kolme uutta yliopistoa muodostettiin heti vuonna 2004.
Yhdistymisen kolmas aalto käynnistyi vuonna 2013, jolloin uusi hallitus otti korkeakoulut painopisteekseen ja aloitti korkeakoulujärjestelmän rakenteen tarkastelun. Johtopäätöksenä oli, että rakenne oli edelleen liian sirpaloitunut ja että siinä oli liikaa pieniä yksiköitä ja koulutusohjelmia sekä näiden välistä päällekkäisyyttä. Vastaavassa tilanteessa olemme edelleen Suomessa.
Norjan hallitus edellytti korkeakouluilta alkuvuoteen 2015 mennessä arviointia yhdistymisen vaihtoehdoista toisten korkeakoulujen kanssa. Yhdistymisen prosessit ovat edelleen kesken, mutta jo nyt voi sanoa, että järjestelmä on tämän vahvan ohjauksen seurauksena muuttumassa huomattavasti. Tällä hetkellä Norjassa on kahdeksan yliopistoa ja kahdeksan ammattikorkeakoulua. Opetus- ja tutkimusministeriöstä saadun tiedon mukaan on hyvin mahdollista, että lähitulevaisuudessa ammattikorkeakoulujen määrä putoaa kahteen ja yliopistojen määrä nousee kymmeneen.
Norjan korkeakoulujen yhdistymisprosessi on ollut erittäin raju, joten on selvää, että käsitykset sen järkevyydestä ovat varsin ristiriitaisia. Rakenneuudistuksen kokonaisarviointi on mahdollista tehdä vasta myöhemmin. On selvää, että yhdistymisprosessit vievät paljon resursseja, mutta yhdistymisten tähtäin onkin kauempana. Pidemmällä aikavälillä käytettyjen resurssien odotetaan maksavan itsensä takaisin.
 |
| Arvoisa delegaatio NTNU:n arvoisassa ympäristössä |
Suurimpana uhkana näin suurelle korkeakoulurakenteen kokonaisuudistukselle nähtiin, että järjestelmään jää aukkoja, eräänlaisia tyhjiöitä, joita enää ei hoida kukaan. Ilmeisesti juuri työelämää lähellä toimivien ammattikorkeakoulujen alueella tyhjiöiden syntymiseen on suurimmat riskit.
Norjan prosessi on Suomen visiotyötä sopivasti edellä, jotta sitä voi joltain osin käyttää mallina tai toisaalta varoittavana esimerkkinä.
tiistai 31. tammikuuta 2017
Opiskelijakortti jokaiselle opiskelijalle
Opiskelijakortti on opiskelijalle tärkeä todistus. Opiskelijakortilla opiskelija osoittaa olevansa oppilaitokseen läsnäolevaksi ilmoittautunut opiskelija ja saa käyttöönsä opiskelijaetuudet, joita monet yritykset tarjoavat.
Tähän saakka opiskelijakortin tai todistuksen opiskelijastatuksesta on voinut saada useampaakin reittiä. Yksi keskeinen reitti on ollut liittyä opiskelijajärjestön jäseneksi (ammattikorkeakoulussa opiskelijakunta), jolloin opiskelija on saanut käyttöönsä opiskelijajärjestön varmentaman opiskelijakortin. Joulukuussa opiskelijakorttirintamalla alkoi tapahtua.
OP Ryhmän omistama Pivo Wallet Oy lanseerasi Tampereen korkeakoulujen opiskelijajärjestöjen kanssa älypuhelimella toimivan PIVO-opiskelijakortin. Samoihin aikoihin Oy Frank Students Ab ilmoitti avaavansa oman sähköisen Frank-opiskelijakorttinsa maanlaajuisesti ja maksutta kaikkien, myös tamperelaisten, opiskelijoiden käyttöön. Opiskelijajärjestöt SAMOK, SAKKI, SLL ja SYL yhdessä omistavat Frank Students yhtiöstä 51% ja loput 49% omistaa Oy Kilroy Finland Ab, jonka puolestaan omistaa kokonaan pääosin matkatoimistoalalla toimiva kansainvälinen Kilroy Group.
Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK tiedotti uudesta Frank-kortista ylpeänä yhdessä muiden opiskelijajärjestöjen kanssa todeten, että kyseessä on "merkittävä uudistus - järjestöjen tehtävä on aina ollut palvella kaikkia opiskelijoita, ja tämä on merkittävä askel siihen suuntaan". Frankin tavoitteena on tarjota opiskelijakortti ilmaiseksi kaikille opiskelijoille sitä mukaa kun vaadittavat tiedonsiirtoyhteydet ja lupaprosessit saadaan valmiiksi.
Yksittäisen opiskelijan näkökulmasta yleinen opiskelijakortti tuntuu todella erinomaiselta tuotteelta. Opiskelijakuntien näkökulmasta uudistus on kuitenkin jonkinasteinen katastrofi. Ilmainen opiskelijakortti veisi opiskelijakunnan jäsenyydeltä pois sen suurimman houkutuksen ja hyödyn, eli etuudet sisältävän opiskelijakortin. Jos opiskelijakunnilta katoavat maksavat jäsenet, niin SAMOKilta katoavat maksavat jäsenjärjestöt. Tästä syystä asia on osoittautunut paitsi opiskelijakunnille myös SAMOKille ongelmalliseksi.
Tähän perustuen opiskelijakuntien ja SAMOKinkin intressissä on, että asiassa edetään harkiten. On syytä varmistaa, että mahdollinen opiskelijoiden henkilötietojen luovuttaminen VIRTA-opintotietopalvelun kautta kolmansille osapuolille toteutuu sekä lain että eri osapuolien kannalta hyvässä järjestyksessä. Huoli opiskelijatietojen luovutuksen tietosuojakysymyksistä on todellinen. Uusi EU:n tietosuoja-asetus, jota ryhdytään soveltamaan siirtymäajan jälkeen vuonna 2018, antaa rekisteröidylle henkilölle nykyistä selvästi suuremmat oikeudet päättää omien henkilötietojen käytöstä. Tämän johdosta henkilötietojen luovutus muuhun kuin viranomaiskäyttöön ilman henkilön nimenomaista suostumusta ei ole jatkossa mahdollista.
Tietosuoja-asetuksen vaatimuksien huomioon ottaminen edellyttää varmasti aikalisää tietojen luovutuksen prosessin yhteistä hahmottamista varten. Samalla opiskelijakunnille tarjoutuu aikalisä varautua opiskelijadatan avautumiseen, jotta jäsentuloista riippuvainen toiminta voidaan turvata jatkossakin.
Ammattikorkeakouluille on ilman muuta tärkeää paitsi yksittäisen opiskelijan etu - myös yleinen etu, eli tässä tapauksessa opiskelijakuntien elinvoimaisuuden varmistaminen. Opiskelijakunnat hoitavat tärkeää laissa määriteltyä tehtävää, josta hyötyy koko korkeakouluyhteisö. Toiminnalle on parhaassa tapauksessa vankka jäsenkunnan ja ammattikorkeakoulun tuki.
Opiskelijakortti jokaiselle opiskelijalle on hyvä ja kannatettava tavoite. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei ilmaista lounasta ole olemassa. Joku siitä kortistakin varmasti maksaa.
Muokattu 11.2.2017 klo 14:01 SAMOKin roolin osalta
Tähän saakka opiskelijakortin tai todistuksen opiskelijastatuksesta on voinut saada useampaakin reittiä. Yksi keskeinen reitti on ollut liittyä opiskelijajärjestön jäseneksi (ammattikorkeakoulussa opiskelijakunta), jolloin opiskelija on saanut käyttöönsä opiskelijajärjestön varmentaman opiskelijakortin. Joulukuussa opiskelijakorttirintamalla alkoi tapahtua.
OP Ryhmän omistama Pivo Wallet Oy lanseerasi Tampereen korkeakoulujen opiskelijajärjestöjen kanssa älypuhelimella toimivan PIVO-opiskelijakortin. Samoihin aikoihin Oy Frank Students Ab ilmoitti avaavansa oman sähköisen Frank-opiskelijakorttinsa maanlaajuisesti ja maksutta kaikkien, myös tamperelaisten, opiskelijoiden käyttöön. Opiskelijajärjestöt SAMOK, SAKKI, SLL ja SYL yhdessä omistavat Frank Students yhtiöstä 51% ja loput 49% omistaa Oy Kilroy Finland Ab, jonka puolestaan omistaa kokonaan pääosin matkatoimistoalalla toimiva kansainvälinen Kilroy Group.
Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK tiedotti uudesta Frank-kortista ylpeänä yhdessä muiden opiskelijajärjestöjen kanssa todeten, että kyseessä on "merkittävä uudistus - järjestöjen tehtävä on aina ollut palvella kaikkia opiskelijoita, ja tämä on merkittävä askel siihen suuntaan". Frankin tavoitteena on tarjota opiskelijakortti ilmaiseksi kaikille opiskelijoille sitä mukaa kun vaadittavat tiedonsiirtoyhteydet ja lupaprosessit saadaan valmiiksi.
Yksittäisen opiskelijan näkökulmasta yleinen opiskelijakortti tuntuu todella erinomaiselta tuotteelta. Opiskelijakuntien näkökulmasta uudistus on kuitenkin jonkinasteinen katastrofi. Ilmainen opiskelijakortti veisi opiskelijakunnan jäsenyydeltä pois sen suurimman houkutuksen ja hyödyn, eli etuudet sisältävän opiskelijakortin. Jos opiskelijakunnilta katoavat maksavat jäsenet, niin SAMOKilta katoavat maksavat jäsenjärjestöt. Tästä syystä asia on osoittautunut paitsi opiskelijakunnille myös SAMOKille ongelmalliseksi.
Tähän perustuen opiskelijakuntien ja SAMOKinkin intressissä on, että asiassa edetään harkiten. On syytä varmistaa, että mahdollinen opiskelijoiden henkilötietojen luovuttaminen VIRTA-opintotietopalvelun kautta kolmansille osapuolille toteutuu sekä lain että eri osapuolien kannalta hyvässä järjestyksessä. Huoli opiskelijatietojen luovutuksen tietosuojakysymyksistä on todellinen. Uusi EU:n tietosuoja-asetus, jota ryhdytään soveltamaan siirtymäajan jälkeen vuonna 2018, antaa rekisteröidylle henkilölle nykyistä selvästi suuremmat oikeudet päättää omien henkilötietojen käytöstä. Tämän johdosta henkilötietojen luovutus muuhun kuin viranomaiskäyttöön ilman henkilön nimenomaista suostumusta ei ole jatkossa mahdollista.
Tietosuoja-asetuksen vaatimuksien huomioon ottaminen edellyttää varmasti aikalisää tietojen luovutuksen prosessin yhteistä hahmottamista varten. Samalla opiskelijakunnille tarjoutuu aikalisä varautua opiskelijadatan avautumiseen, jotta jäsentuloista riippuvainen toiminta voidaan turvata jatkossakin.
Ammattikorkeakouluille on ilman muuta tärkeää paitsi yksittäisen opiskelijan etu - myös yleinen etu, eli tässä tapauksessa opiskelijakuntien elinvoimaisuuden varmistaminen. Opiskelijakunnat hoitavat tärkeää laissa määriteltyä tehtävää, josta hyötyy koko korkeakouluyhteisö. Toiminnalle on parhaassa tapauksessa vankka jäsenkunnan ja ammattikorkeakoulun tuki.
Opiskelijakortti jokaiselle opiskelijalle on hyvä ja kannatettava tavoite. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei ilmaista lounasta ole olemassa. Joku siitä kortistakin varmasti maksaa.
Muokattu 11.2.2017 klo 14:01 SAMOKin roolin osalta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)