Visiosta laiksi

Opetusministerin käynnistämää korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyötä on tehty alkukeväästä saakka. Käynnissä on ollut laaja ja monivaiheinen korkeakoulukentän kuuleminen. Keskusteluja on käyty useaan otteeseen eri seminaareissa ja tapaamisissa. Prosessin kuluessa ei ole voinut välttyä tunteelta, että keskustelua itse korkeakoulutuksen järjestelmästä on vältelty. Ainakaan se ei ole edennyt. Kunnes aivan visiotyön loppusuoralla ministeri Grahn-Laasonen ikään kuin ratkaisi asian tuomalla julkisuuteen ajatuksensa yhdestä yhteisestä korkeakoululaista.

Ministerin avaus oli tervetullut, koska se puhdistaa ilman suurista korkeakouluja kalvavista kysymyksistä, esimerkiksi siitä miten käy duaalimallille, tai jakaantuuko yliopistokenttä eri tyyppisiin yliopistoihin, mahdollistetaanko yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen fuusiot, tai onko ammattikorkeakouluja ylipäänsä olemassa.

Ministerin avaus on mielestäni erityisen merkityksellinen, koska se tuo vision toteuttamisen punaiseksi langaksi Suomen korkeakoulujärjestelmän yhtenäisyyden. Yhtenäisyys on perusedellytys korkeakoulujen kehittymiselle, korkeakoulujen välisen omaehtoisen yhteistyön lisääntymiselle, niiden työnjaolle ja rakenteellisen uudistamisen saamiseksi kokonaan uudelle tasolle. Pysyäkseen kiihtyvän muutoksen tahdissa korkeakoulukentän tulee olla rakenteeltaan joustava ja kehittyvä, hallinnoltaan tehokas ja alueellisesti kattava.

Yhdessä laissa määritellyistä korkeakouluista käytetään varmaankin jatkossakin nimityksiä yliopisto ja ammattikorkeakoulu. Kullakin korkeakoululla tulisi olla omaleimainen profiilinsa, jossa määritellään korkeakoulun painotus tiedelähtöiseen tutkimukseen ja työelämälähtöiseen innovaatiotoimintaan. On hyvä huomata, että kaikilla korkeakouluilla on jo nyt molemmat elementit edustettuina, mutta näiden painotus korkeakoulujen välillä vaihtelee.

Duaalimalli ei siis katoa mihinkään, vaikka joissain piireissä on näin pelätty tai toivottu. Duaalimallin luonne muuttuu selkeästä kahtiajaosta, kahdesta erillisestä pilarista, korkeakoulukohtaisiksi painotuksiksi. Nykyisillä ammattikorkeakouluilla painotus tulee jatkossakin olemaan selkeästi työelämälähtöisen innovaatiotoiminnan puolella. Yliopistoilla painotus on tieteellisen tutkimuksen puolella, mutta innovaatiotoiminnan merkityksessä yliopistojen välillä on eroja.

Yhteinen korkeakoululaki toisi uudeksi korkeakoulumalliksi ja oikeushenkilöksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muodostamat hybridit. Hybridien tehtäväksi tulee uudessa laissa toteuttaa sekä nykyisessä ammattikorkeakoululaissa että yliopistolaissa määriteltyjä tehtäviä. Hybridit tuottaisivat sekä yliopistotutkintoja että amk-tutkintoja. Hybridit sijoittuisivat siten työelämä- ja tiedelähtöisyyden sekä innovaatio- ja tutkimustoiminnan välisillä jatkumoilla puolenvälin tienoille.

On selvää, että yksi yhteinen korkeakoululaki ei ole mikään visio, eikä se yksin toteuta mitään visiota. Visio on tavoitetila, johon ehdolla on paljon hyviä asioita. Itse näkisin visiossa mielelläni ainakin: koulutustason merkittävä noston, esteettömät väylät edetä aina tohtorikoulutukseen saakka, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välisen yhteistyön lisäämisen, elinkeinoelämää palvelevan soveltavan tutkimuksen ja innovaatiotuotannon kasvattamisen, tieteen tason nostamisen sekä yhtenäisten ja motivoivien urapolkujen muodostamisen.

Yksi yhteinen korkeakoululaki on tärkeä avaus, joka mahdollistaa korkeakoulujen tasavertaisen kehittymisen. Lain sisällössä on lukuisia avoimia kysymyksiä, joita tulee avoimesti ja huolellisesti käsitellä lain valmistelun eri vaiheissa.